Tällä kertaa olin työmatkalla Portugalissa ja matkustin siis yksin. Lento Lissaboniin on melko pitkä: sen aikataulutettu lentoaika on 4 tuntia 50 minuuttia. Minulla oli lennolle economyluokan lippu, mutta lennon pituuden vuoksi toivoin, että voisin korottaa sen businekseen ja saada näin hieman lisää matkustusmukavuutta. Harmi vain, kun nämä Lissabonin lennot lennetään kapearunkoisilla koneilla – Airlounge-istuin olisi kyllä poikaa tämän pituisella lennolla.

Ostin lentoliput reilut pari kuukautta ennen lähtöä. Lennolle pystyi tekemään korotuksen Avioksilla ilman jonotuslistaa, mutta ei rahalla. Teinkin korotuksen heti lennot ostettuani. Myöhemmin opin, että korotuksen voi ostaa rahalla aikaisintaan 59 päivää ennen lentoa, joten sekin olisi saattanut olla mahdollista jos olisin malttanut odottaa hieman pidempään.

Yleensä yksin matkustaessa valitsen ikkunapaikan, sillä siinä on näkymien lisäksi tavallaan vielä enemmän omaa tilaa, sillä viereisen tyhjän paikan lisäksi toisella puolella on seinä johon voi nojata. Viiden tunnin lennolla käytäväpaikan edut yksin matkustavalle käyvät kuitenkin selväksi: vessaan pääsee milloin vaan, ilman että tarvitsee pyytää vieruskaveria nousemaan. Valitsin siis paikakseni käytäväpaikan.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla

Lennon lähtöaika oli kello 12:50 ja saavuin lentoasemalle noin kello 11:30 tarkoituksena nauttia loungessa lounasta.

Helsingissä en yleensä vaivaudu käyttämään priority lähtöselvitystä, vaan käytän kaikille avoinna olevia lähtöselvitysautomaatteja ja bag droppia. Tällä kertaa tapahtui kuitenkin jotain kummaa: sain matkatavaralipukkeen tulostettua normaalisti, mutta kun olin viemässä laukkua bag droppiin, ei laite hyväksynyt laukkua. Alkuperäisessä lipussani ei ollut ruumaan meneviä matkatavaroita ollenkaan, joten aloin miettimään, että eikö korotettuihin lippuihin enää kuulu niitä. Kysyin lähellä seisovalta virkailijalta apua, ja menimme lähtöselvitystiskille, jossa hän selvitti laukkuni ilman se kummempia selityksiä sille, miksi se ei minulta onnistunut. No pääasia, että laukku lähti matkaan.

Tällä kertaa turvatarkastus meni joutuisasti ja kymmenen minuutin kuluttua lentokentälle saapumisesta olin jo selvittänyt turvatarkastuksen ja valmiina loungeen.

Finnairin uusi Schengen-puolen lounge

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vierailin kesällä avatussa uudessa Schengen-puolen loungessa. Täytyy sanoa, että odotin kyllä tätä vierailua kovasti!

Loungessa minua ilahdutti se, että noutopöytä löytyi heti loungeen tultaessa ja ruokailuun oli varattuna erillinen tila. Yksin matkustavana päädyin kuitenkin syömään peremmälle loungeen nojatuoliin, jonka luona oli puisia kuutioita pöytänä. Ruokatarjonta oli pääosin sama, mitä vanhassakin loungessa oli tarjolla.

Pidin myös paljon loungen skandinaavisesta värimaailmasta, jossa oli yhdistelty tammea harmaan eri sävyihin. Istuinten värimaailmasta löytyi myös tummansinistä, mikä toi mieleen Airlounge-istuimet Finnairin laajarunkokoneista. Ehkä tämän mielikuvan hakemisessa oli menty jopa askel liian pitkälle, sillä osa istuimista oli ryhmitelty yhteen kasaan tilan keskelle ikään kuin ne muodostaisivat lentokoneen matkustamon.

Uusi lounge olisi kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, mutta kestänee hetken aikaa ennen kuin sieltä löytää oman suosikkipaikkansa.

Koneeseen nousu

Lähdin loungesta noin kello 12:20 kun koneeseen nousun piti alkaa. Portille saavuttunani se ei ollut vielä alkanut, mutta alkoi hetken odottelemisen jälkeen. Kello 12:40 koneeseen nousu oli valmis.

Toivoin vähän, että viereinen ikkunapaikka olisi jäänyt vapaaksi, jolloin olisin voinut siirtyä siihen ilman, että kukaan olisi ollut estämässä kulkua vessaan. Valitettavasti ikkunapaikalle tuli kuitenkin matkustaja. Hän oli joutunut istumaan matkaseurastaan erilleen, ja hetken päästä lentoemäntä tuli kysymään minulta, haluaisinko vaihtaa paikkaa pari penkkiriviä taaksepäin ikkunapaikalle. Kieltäydyin kohteliaasti vastaten, että olin varta vasten varannut käytäväpaikan tälle lennolle. 

Jäin hetkeksi miettimään, että olinko tilanteessa liian itsekäs ja joustamaton. Kyseessä oli aikuinen pariskunta eikä esimerkiksi aikuisen kanssa matkustava lapsi, jolloin tilanne olisi tietenkin ollut eri. Olin varannut paikkani hyvissä ajoin ennen lähtöä. Myös lentoemännälle vastaukseni riitti hyvin eikä hän yrittänyt minua sen enempää suositella vaihtamaan paikkaa.

Lento

Lentokone irtosi portista aikataulutetun lähtöajan mukaisesti eli kello 12:50. Kymmenen minuuttia myöhemmin olimme ilmassa matkalla kohti Lissabonia.

Lentokorkeuden saavutettuamme henkilökunta tarjoili juotavia ja pientä naposteltavaa. Pieni naposteltava tarkoittaa Finnairin tapauksessa pussia minipretzeleitä. Toisinaan pussi on todella hankala avattava vaikka siihen on merkitty kohta, josta se kuuluisi avata. Niin myös tällä kertaa, mutta onneksi kokenut lentoemäntä riensi apuun. Hän avasi pretzel-pussin usealle matkustajalle. Myös omani oli niin tiukasti kiinni, että hetken sen kanssa äherrettyäni pyysin lentoemännän apua ja jotenkin ihmeellisesti hän sai sen muutamassa sekunnissa auki. Uskomatonta!

Lennolla oli jonkun verran turbulenssia ja varsinainen ruokatarjoilu jouduttiin keskeyttämään ja odottamaan tasaisempaa kyytiä. Onneksi näin pitkällä lennolla tästä ei koitunut sen kummempaa haittaa vaan kaikki ehtivät syödä ateriansa hyvin.

Alkuruokana oli grillattuja katkarapuja ja mangoa, ja pääruuaksi kanaa fetakastikkeella. Tämä oli täsmälleen sama ateria kuin kesällä lennolla Milanoon ja mielestäni ateria on hyvin maistuva.

Yhtä asiaa olen ihmetellyt jo jonkin aikaa: miksi tarjottimella on tuo pieni sininen lasi, kun siihen ei ikinä tarjoilla mitään? Olen aina ajatellut että se on tarkoitettu jälkiruokakahvin kanssa otettavalle avecille, mutta ne kerrat kun olen avecin ottanut, se on tarjoiltu Ultima Thule -lasista. Tällä kertaa avecia ei edes erikseen tarjottu.

Jälkiruuaksi oli taas jättikokoisia pullia. Herkullista!

Saapuminen Lissaboniin

Kolmen maissa Lissabonin aikaa kone alkoi laskeutua kohti Portelan lentokenttää. Kello 15:25 olimme jo maan pinnalla, mutta tästä kesti noin 20 minuuttia ennen kuin kone kiinnittyi porttiin ja pääsimme kävelemään ulos koneesta. Lento oli siis 5 minuuttia aikataulusta myöhässä. Vielä 15 minuutin odotus matkalaukkuhihnalla ja kello 16 paikallista aikaa olin valmis lähtemään lentokentältä kohti varsinaista päämäärääni Penicheä.

Lopuksi

Oli mukava päästä vihdoin testaamaan Finnairin uutta Schengen-puolen loungea Helsinki-Vantaalla, ja matka sai siellä mukavan aloituksen. Odotankin jo innolla seuraavaa vierailuani sinne. Myös lento meni kaikin puolin mukavasti, ja viihdyin lennolla hyvin.