Tämä lento oli paluumatka syyskuussa tekemältäni työmatkalta Portugaliin. Ostin economyluokan lipun pari kuukautta ennen lähtöä ja korotin sen 10 000 Avioksella businessluokkaan. Tämäkin lento oli melkein 5 tunnin pituinen, joten olin tyytyväinen että korotus oli saatavilla suoraan ilman jonotuslistaa ja varmisti matkustusmukavuuden.

Lissabonin lentokentällä

Olen lentänyt Lissabonin lentokentältä kerran vuodessa muutaman viime vuoden ajan ja joka kerta kenttä on ollut yhtä hirveä. Se on matkustajamäärään suhteutettuna aivan liian pieni, mikä tarkoittaa että joka paikkaan on isot jonot. Vuosi sitten olin economyluokan lipulla liikenteessä ja ajatuksena oli mennä kysymään loungesta pääsisikö sinne rahalla, mutta tämä jäi tekemättä sillä loungeen oli pitkä jono! Lisäksi lentokentällä on vuodenajasta riippumatta käsittämättömän kuuma mikä tekee olon epämukavaksi.

Lentoni oli lähdössä 16:10 ja saavuin kentälle vajaa pari tuntia ennen lähtöaikaa. Businessluokan lipun (ja Finnair Plus Silver-tason) vuoksi saan käyttää priority-lähtöselvitystä, johon ei yleensä tarvitse kauaa jonottaa. Painelin suoraa päätä lähtöselvitykseen ja mitä sieltä löysinkään? Jonon – vieläpä pitkän jonon. Priority-lähtöselvityksessä! Vastaavaa en ole kokenut millään muulla lentokentällä.

Varttitunnin jonotuksen jälkeen sain selvitettyä matkalaukun lennolle. Lentokentän hyväksi on sanottava että lähtöselvitysvirkailija hoiti hommansa tehokkaasti, ja oli hyvin kohtelias ja ystävällinen. Hän kertoi erikseen, että lippuun sisältyi kutsui loungeen ja sai sen kuulostamaan suunnilleen kutsulta Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä.

Priority-turvatarkastukseen ei onneksi ollut isompia jonoja ja selvisin siitä kymmenessä minuutissa.

Turvatarkastuksen jälkeen matkustajat saapuvat suoraan tax-free-myymälään. Osa matkustajista jää katselemaan myytävänä olevia tuotteita ja kohdasta on vaikea päästä eteenpäin. Saattaa jopa luulla, että olet taas jonossa, mutta kiertämällä sivusta pääsee hyvin eteenpäin.

Olin luvannut ostaa tyttärelleni Tobleronen, joten menin hakemaan sen hyllystä. Kun suuntasin kohti kassoja, leuka meinasi loksahtaa auki: kassalle oli ihan järkyttävän pitkä jono, joka kiemurteli pitkin kauppaa. Olin jo luovuttamassa ja kävin kertaalleen viemässä Tobleronen takaisin hyllyyn mutta lupaus oli pidettävä. Jonotin kassalle ainakin 15 minuuttia.

ANA Lounge

Ostosten jälkeen minulla oli vielä hetki aikaa piipahtaa loungessa syömässä jotain. Suureksi ihmetyksekseni loungeen ei ollut jonoa, joten pääsin suoraan sisään. Ihmisiä siellä oli paljon ja istumapaikkoja niukasti vapaana. Söin pari pientä leipää, join kahvin ja lasin viiniä. Lähtiessä kävin vielä vessassa, joka oli sisustukseltaan ja siisteydeltään melkoinen vastakohta Finnairin uuden loungen tyylikkäälle ja siistille vessalle.

Koneeseen nousu

Portti avautui 5 minuuttia ennen lennon aikataulun mukaista lähtöaikaa, joten myöhässä oltaisiin jonkin verran. Vaikka portti oli auki ja matkalippuja tarkastettiin, ei koneeseen vielä päässyt sisälle vaan jouduimme odottelemaan tukalan kuumassa lasiputkessa, jonne aurinko porotti esteettä. Sama kuvio näyttää toistuvan jokaisella Lissabonista lähtevällä lennolla. Ihan kuin lentokentän kuumuus ei riittäisi vaan matkustajat pitää vielä laittaa hikoilemaan oikein kunnolla ennen koneeseen päästämistä.

Kymmenen minuutin grillauksen jälkeen pääsimme vihdoin koneeseen ja 20 minuutin päästä tästä koneeseen nousu oli valmis.

Lento

Lentokone irtautui portista kello 16:50 ja kymmenen minuutin päästä tästä olimme ilmassa matkalla kohti Helsinkiä.

Noin tunnin päästä lähdöstä alkoi ruokatarjoilu. Tapa, jolla ruoka tarjoillaan vaihtelee suuresti eri matkustamohenkilökunnan jäsenten kesken. Toiset aloittavat kysymällä maistuisiko ruoka, ja kertovat tarjottimen tuomisen jälkeen mitä on tarjolla. Tällä kertaa tarjotin tuotiin eteen ilman sen kummempia kysymyksiä tai esittelyjä. Alkupalaksi oli ilmeisesti savustettua sardiinia ja pääruuaksi paistettuja silakkapihvejä lämpimällä perunasalaatilla. Ruoka oli tylyhköstä tarjoilusta huolimatta maistuvaa.

Yleensä tarjotin kerätään pois ennen kahvitarjoilua, mutta tällä kertaa kahvit ja pullat tarjoiltiin vielä tarjottimen ollessa pöydällä. Laskutilaa pullalle ei ollut, mutta hyvältä se maistui silti.

Saapuminen Helsinkiin

Lento laskeutui Helsinkiin kello 23:20 eli loppujen lopuksi lento myöhästyi vain 5 minuuttia. Laukun sain 15 minuuttia tämän jälkeen ja painelin suoraan taksijonolle. Yleensä käytän julkisia, mutta tällä kertaa takana oli pitkä päivä, joten halusin nopeasti kotiin ja nukkumaan.

Ihan näin se ei kuitenkaan mennyt. Taksiin oli pitkä jono, a koska Helsinki-Vantaalla on eri taksiyrityksile erilliset jonot, olivat toiset jonot pidempiä kuin toiset ja liikkuivat eri tahtiin. Lisäksi ”muut taksit” -jono oli tyhjä. Hetken nimetyn taksiyrityksen jonossa seisottuani menin tähän ”muut taksit” jonoon, mutta kyyti olisi maksanut yli kaksi kertaa niin paljon kuin normaalisti. Se selittikin miksi jono oli tyhjä, mutta en täysin tajua kuka tässä voittaa kun taksit seisovat paikoillaan vaikka asiakkaita olisi.

Mitä järkeä tässä touhussa ylipäätään on? Näin Helsingissä asuvallekin tämä järjestely on sekava, mutta voin vain kuvitella miltä se näyttää turistille.

Päätin äänestää jaloillani ja kävelin juna-asemalle siitä huolimatta, että julkisilla kotiin pääseminen siihen vuorokaudenaikaan kestää ainakin kaksi kertaa niin kauan kuin taksilla.

Lopuksi

Lento sujui ihan mukavasti, mutta Lissabonin lentokenttä alkaa olla sen verran epämiellyttävä lähtöpaikka, että toivottavasti sieltä ei tarvitse vähään aikaan lähteä matkalle. Myös Helsinki-Vantaa tarjoili huonoimpia puoliaan pitkien ja sekavien taksijonojen muodossa ja toivoisinkin paluuta takaisin yhden taksijonon aikaan.