Edellisessä kirjoituksessani kerroin Malerwegistä yleisesti. Tässä kirjoituksessa kerron tarkemmin omista kokemuksistani sen ensimmäiseltä etapilta.

Etapin virallinen kartta ja tunnusluvut löytyvät Saksin Sveitsin matkailusivustolta:

• Pituus: 11.55 kilometriä
• Aika: 3 tuntia 30 minuuttia
• Nousua: 261 metriä
• Laskua: 125 metriä

Kyseessä pitäisi olla siis varsin leppoisa vaellus. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, monet yhdistävät kaksi ensimmäistä etappia. Oma kuntoni on sellainen, että en edes harkinnut moista, vaan tiesin, että tässäkin olisi tarpeeksi haastetta ensimmäiselle päivälle.

Reitin alkupiste

Reitin alkupiste sijaitsee Pirnan kaupungissa, mutta ei aivan sen keskustassa vaan muutaman kilometrin päässä Liebethalissa. Pirnan rautatieasemalta paikalle pääsee parhaiten bussilla L/G, joka pysähtyy aivan reitin alkupisteen lähelle. Bussipysäkki on helppo tunnistaa siitä, että bussi käy ensin kääntymässä tien päässä olevalla parkkipaikalla, jossa sijaitsee reitin alkupiste. Bussipysäkki on heti käännöksen jälkeen.

Minä tulin reitille Dresdenistä, josta otin ensin lähijunan (S-Bahn) Pirnaan ja jatkoin siitä bussille. Sekä juna- että bussimatka kestivät molemmat noin 20 minuuttia.

Dresdenin alueen lipuista vastaa VVO. Menomatkaa varten tarvittiin lippu, joka kattaa vyöhykkeet 10 ja 70. Vertailin hintoja ja päädyin ostamaan päivälipun, sillä se kattaisi myös paluumatkan Stadt Wehlenistä ja voisin vielä illalla hyödyntää Dresdenin julkista liikennettä jos jaksaisin lähteä tutkimaan kaupunkia. Lipun osto hoitui kätevimmin puhelimen selainta käyttäen.

Reitin kuvaus

Bussipysäkille jäi minun lisäkseni alle kymmenen muuta vaeltajaa, ja lähdimme kaikki omaan tahtiimme suuntaamaan kohti tien päätä ja reitin alkupistettä. Kello oli tässä vaiheessa 9.30. Lämpötila oli 12 astetta, taivas pilvinen ja sadetta saattaisi olla luvassa. Aika mukavan raikas vaelluskeli siis – kunhan ei vain sataisi liikaa.

Lähdin kävelemään ensimmäisenä reitille sillä aikaa kun muut vielä tutkivat alkupisteen infotauluja. Reitti lähtee kulkemaan hitaasti soljuvan Wesenitz-joen viertä. Linnut laulavat ja mieli rauhoittuu heti kun pääsee luonnon helmaan.

Richard Wagnerin muistomerkki

Reilun kilometrin taivaltamisen jälkeen vastaan tulee Richard Wagnerin muistomerkki. Monumentin ympärillä on kaiuttumia, ja liiketunnistin käynnistää Wagnerin Lohengrin-oopperan, josta osan Wagner sävelsi tällä alueella. Istun alas sitä kuuntelemaan. Harmillisesti paikalle saapuu iso ja kovaääninen ryhmä eläkeläisiä, joten rauhallinen musiikkihetki luonnon helmassa jää lyhyeen ja lähden jatkamaan matkaa.

Reitti jatkuu vielä hetken joen vartta kunnes vastaan tulee Lochmühle-mylly. Tässä kohti on hieman epäselvää mistä reitti kulkee, ja myös muut vaeltajat näyttävät olevan hieman hukassa. Myllyn läheltä joen toiselta puolelta löytyy kyltti joka opastaa oikeaan suuntaan.

Koordinaattikivi ja taukopaikka

Seuraavaksi tulee hieman ylämäkeä, kun reitti nousee Mühlsdorfin kylään. Siellä reitti kulkee asfalttitietä pitkin asutuksen läpi kunnes viimein jatkaa peltojen keskellä kulkevaa kivitietä kohti metsän reunaa. Reitti kulkee metsän reunaa pitkin ja vähän alle neljän kilometrin päässä alkupisteestä löytyy Mühlsdorfin koordinaattikivi. Kivi merkitsee tarkan maantieteellisen paikan, missä molemmat koordinaatit ovat kokonaislukuja. Pidän kiven luona ensimmäisen tauon, ja mutustelen välipalapatukkaa maisemista nauttien. Sää alkaa vähän näyttää siltä, että kohta saattaa sataa vettä. Ennen matkan jatkamista yritän vielä hetken aikaa etsiä koordinaattikiven luona olevaa geokätköä, mutta tällä kertaa se ei satu silmään.

Takaisin metsään

Heti koordinaattikiven jälkeen reitti sukeltaa metsään, mikä on tervetullutta vaihtelua. Metsessä joki ylittää taas Wesenitz-joen. Vähän ennen jokea koetaan tämä reitin haastavin lasku: kohdassa ei ole portaita eikä oikein kunnon polkuakaan. Polvissa tuntuu.

Pian joen ylityksen jälkeen kuljetaan heti isomman autotien viertä, jonka jälkeen reitti siirtyy takaisin pellolle. Vähän ennen peltoa reitti on taas hieman sekava, eikä ole täysin selvää mistä kohti pitää mennä. Onneksi minulla on reitti ladattuna Google Mapsiin.

Pellolla kävellessäni alkaa satamaan. Ensin tulee muutama tippa, sitten tiputtelu yltyy kunnon sateeksi. Ei auta kuin kaivaa sadetakki esiin. Onneksi reitti saapuu pian sateen alkamisen jälkeen taas asutukseen. Kylän keskellä on katos, jonka alle pysähdyn hetkeksi odottelemaan sateen laantumista. Nautin vähän pähkinöitä välipalaksi ja kymmenen minuutin päästä sade on lähes lakannut.

Kansallispuistoon ja reitin päätepisteelle

Asutuksen jälkeen reitti siirtyy metsään ja varsinaiseen kansallispuistoon. Maisemat ovat upeat. Molemmin puolen polkua kohoavat upeat hiekkakivikalliot. Pian saavun tämän etapin kohokohdalle, joka on nimeltään Uttewalder Felsentor. Suuri kivi on liukunut alas ja jäänyt jumiin kahden kallioseinämän väliin muodostaen kapean portin, jonka läpi vaellusreitti kulkee.

Uttewalder Felsentorilta on vielä kahden kilometrin matka reitin päätepisteelle. Reitti jatkaa mutkittelua kallioiden lomassa. Juuri kun ehtii ajatella, että tämä vaellus olisi jo taputeltu, reitti siirtyy portaille, jotka nousevat Wehlenin linnan raunioille. Jyrkkä nousu ja kevyt korkeanpaikankammo saavat jalat hapoille ja tärisemään. Kaiken lisäksi alkaa taas satamaan mutta onneksi palkintona noususta ovat upeat näkymät Stadt Wehlenin pieneen kaupunkiin. Vielä laskeutuminen alas ja reitti on virallisesti päättynyt.

Paluumatka Dresdeniin

Stadt Wehlen jakautuu Elbe-joen molemmille puolille. Varsinainen keskusta sijaitsee joen eteläpuolella, ja ensimmäinen etappi päättyy myös sinne. Juna-asema sijaitsee pohjoisarannalla, jota kutsutaan nimellä Pötzscha. Siltaa ei ole, vaan kulkuyhteytenä toimii lautta, joka on osa alueen julkista liikennettä.

Paremmalla säällä olisin varmaan jäänyt tutkimaan Stadt Wehleniä tarkemmin ja nauttinut lounasta jossain sen ravintoloista. Sateen vuoksi päätin kuitenkin hypätä seuraavaan lauttaan ja matkustaa junalla takaisin Dresdeniin. Lauttamatka kesti muutaman minuutin ja junamatka reilu puoli tuntia.

Lopuksi

Minulla kului reitillä 3 tuntia 21 minuuttia, josta varsinainen kävelyaika oli 3 tuntia 3 minuuttia. Hyväkuntoisempi vaeltaja varmaan kävelisi reitin huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Kävelylle tuli pituutta yhteensä 12.17 kilometriä eli 600 metriä yli virallisen pituuden.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvin mieluinen vaellus, eikä edes ajoittainen sade haitannut paljoa. Asfaltilla kävelyä oli varsin vähän ja matkalle mahtui paljon erilaisia maisemia. Suosittelen lämpimästi!