Aiemmin kerroin Malerwegistä yleisesti ja edellisessä kirjoituksessa sen ensimmäisesta etapista. Tässä kirjoituksessa kerron tarkemmin omista kokemuksistani sen toiselta etapilta.

Etapin virallinen kartta ja tunnusluvut löytyvät Saksin Sveitsin matkailusivustolta:

• Pituus: 10.91 kilometriä
• Aika: 4 tuntia 45 minuuttia
• Nousua: 499 metriä
• Laskua: 345 metriä

Edelliseen päivään verrattuna kyseessä pitäisi olla siis vähän rankempi vaellus, jossa on enemmän nousua.

Reitin alkupiste

Reitin alkupiste sijaitsee samassa paikassa mihin etappi 1 päättyi eli Stadt Wehlenissä. Tulin reitille ensin Dresdenistä lähijunalla Stadt Wehlenin juna-asemalle, jonka jälkeen ylitin Elbe-joen lautalla.

Reitin kuvaus

Kello on 8.30 ja olen Stadt Wehlenin etelärannan laiturilla odottamassa lauttaa, jolla pääsen reitin alkupisteelle. Taivas on sininen ja aurinko paistaa mukavasti. Ei silti ole kovin lämmin, lämpötila on vain 8 astetta. Polvet tuntuvat hieman kipeiltä eilisen patikoinnin jäljiltä.

Minun lisäkseni lautalla on kymmenkunta ihmistä. Vaatteista päätellen suurin osa on menossa vaeltamaan. Lautan saapuessa rannalle lähden kävelemään Elben rantaa pitkin länteen. Onneksi lautan matkustajista vain kaksi muuta lähtee samalle reitille kuin minä.

Jo ensimmäisen kilometrin aikana reitti näyttää, että tänään se ei päästä yhtä helpolla kuin eilen. Aluksi reitti kulkee joen rantaa pitkin mutta pian se siirtyy metsään ja alkaa nousta melko jyrkästi. Matkalla on paljon kivisiä portaita ja pohkeet ovat pian hapoilla. Välillä puiden lomasta voi nähdä Elben kimaltelevan. Onneksi puut ovat suojana eikä jyrkkää pudotusta näe kokonaan. Sää on hankala: ylämäessä tulee kuuma, mutta kun ottaa vaatteita pois, alkaa heti palella.

Steinerner Tisch – tauko kivipöydän ääressä

Kilometrin jälkeen reitti tasaantuu ja nousu on paljon maltillisempaa. Metsä rauhoittaa. Reitti saapuu ensimmäiselle nähtävyydelle, joka on nimeltään Steinerner Tisch. Kyseessä on historiallinen hiekkakivestä veistetty pöytä, joka on rakennettu 1700-luvun lopussa ja jonka ääressä kerrotaan aterioineen Saksan kuningas seurueineen. Päätän itsekin pitää paikalla tauon, mutta kovin kylmiä nuo kiviset penkit ovat istua.

Reitin kohokohta: Bastei

Reitti jatkuu metsässä, mutta pian alkaa olla selvää että reitin varsinainen kohokohta, Bastei, alkaa lähestymään. Vaellusreitti siirtyy tien viereen ja pian se saapuu Bastein jättimäiselle parkkipaikalle. Kyseessä ei siis ole mikään pelkästään vaellusreitin varrella oleva pieni nähtävyys vaan täältä löytyy parkkipaikan lisäksi hotelli ja ravintoloita. Käytän palveluita sen verran hyväksi että käyn vessassa, johon on tosin yhden euron pääsymaksu – Saksan tapaan vain käteinen käy. Yleensä en kanna käteistä mukanani, mutta tähän osasin varautua. Minulla on mukana 20 euron seteli, jonka joudun ensin vaihtamaan euron kolikoiksi.

Vessareissun jälkeen jatkan Bastein tutkimista 19 euron kolikkoa repussani kilisten. Bastein kivimuodostelmat ovat upea näky! Alueella on useita eri näköalatasanteita, joilta voi ihailla kivimuodostelmia tai lähes 200 metriä alapuolella virtaavaa Elbe-jokea. Osa näistä on kyllä korkeanpaikankammoiselle sellaisia paikkoja, että hädin tuskin uskalsin käydä nopeasti nappaamassa kuvan.

Reitti jatkuu Bastein siltaa pitkin. Heti sillan jälkeen vastaan tulee Neurathenin linna, mutta valitettavasti alue oli suljettu ja sinne ei päässyt. Polku alkaa sen jälkeen laskeutua ja tämä on ylivoimaisesti reitin rasittavin osuus. Polulla on lankkuja, jotka muodostavat jonkinlaisia portaita, mutta askelmat ovat niin pitkiä että yhdellä askeleella niitä ei pääse. Kävelyrytmistä tulee epätasaista sillä askeleet pitää asetella portaiden mukaan. Laskeutuminen on polville rankkaa.

Alhaalla on sopivasti muutama puistonpenkki, jotka kutsuvat viettämään taukoa. Tässä vaiheessa kävelyä on tullut 5.5 kilometriä eli puolet matkasta. Istahdan alas, otan vaelluskengät jalasta ja lepuutan hetken jalkojani.

Amselsee-järven rantaa kohti Rathewalden kylää

Tästä olisi mahdollista tehdä ylimääräinen lenkki viereiseen Kurort Rathenin kylään mutta päätän jatkaa matkaa virallista reittiä pitkin, sillä tiedän että tulossa on vielä toinen nousu. Reitti jatkuu kuitenkin vielä tasaisena Amselsee-järven rannalla kulkevaa promenadia pitkin. Aurinko paistaa lämpimästi eikä tuulikaan tunnu enää niin kylmältä. Pian reitti hakeutuu takaisin metsään ja alkaa nousta ylöspäin. Polku on melko kivinen ja reitillä on useita kiviportaita. Matkalla on myös Amselfall-vesiputous, mutta se jää minulta näkemättä sillä putouksen vieressä oleva ravintola on remontissa ja sen kohdalla polku on katettu rakennustelineillä.

Melko pitkältä tuntuvan nousun jälkeen saavutaan vihdoin Rathewalden pieneen kylään. Kylässä olisikin oiva paikka lounaalle, sillä sieltä löytyy muutama ravintola. Jatkan kuitenkin matkaani, joka vie kylän jälkeen lyhyeksi hetkeksi pellolle. Pellon reunassa on mukava taukopaikka, jossa päätän pitää tauon ja istua hetkeksi alas nauttimaan välipalapatukkaa.

Wolfsschlucht – portaat kallioiden puristuksissa

Pellon jälkeen reitti jatkuu vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä kulkevaa polkua pitkin. Onneksi se sukeltaa pian takaisin metsään ja sieltä ulos kallioille. Alkaa jo hieman väsyttämään mutta jaksamaan auttaa tieto siitä, että kohta on tulossa reitin toinen kohokohta: Wolfsschlucht eli ”suden rotko” – kahden jyrkän kallioseinämän välissä kapeassa raossa kulkevat metalliportaat. Kallioilta on upeat näkymät Hohnsteinin kylään, joka ei sijaitse alhaalla vaan suunnilleen samalla korkeudelle kuin näköalapaikka. Tässä vaiheessa tajuan että reitti ei ole vielä läheskään lopussa: olin ajatellut, että kallioiden välissä menevät portaat laskeutuvat reitin päätepisteelle Hohnsteiniin, mutta ne laskeutuvat rotkoon mistä on vielä melkoinen nousu päätepisteelle. Epätoivo meinaa iskeä.

Wolfsschlucht on upea kokemus. Välillä on niin ahdasta, että isomman rinkan kanssa olisi varmasti vaikeaa. Ahtaanpaikankammoiselle en voi tätä suositella. Aivan lopussa portaita ylöspäin vastaan tulee kaksi naista. Vaikka portaissa voisi sopia ohittamaan, he päättävät laskeutua takaisin alas ja päästä minut ohi. He kyselevät onko portaissa tulossa minun lisäkseni muita. Kaipa täällä on sen verran vähän trafiikkia, että kunnon ruuhkaa tulee harvoin.

Portaiden jälkeen matka jatkuu vielä alaspäin epätasaista polkua pitkin. Polvet ovat taas kovilla ja väsymys painaa sen verran, että harkitsen vaelluksen päättämistä siihen paikkaan. Näen että alhaalla menee autotie, joten tarkistan jopa puhelimella, olisko lähellä bussipysäkkiä, josta voisin aloittaa matkani takaisin Dresdeniin. Alas päästyäni pidän pienen tauon ja sen jälkeen päätän jatkaa loppumatkan Hohsnsteiniin. Paljon ei ole enää jäljellä, vaikka se onkin pelkästään ylämäkeä.

Saapuminen Hohnsteiniin

Nousu Hohnsteiniin kulkee metsässä melko epämääräistä polkua, joka on ajoittain myös mutainen. Sisulla painan viimeisen nousun ja saavun Hohnsteinin linnalle, joka on reitin päätepiste. Kylän keskusaukiolta löydän kahvilan, jossa nautin reitin suorittamisen kunniaksi palan mansikkakkua, kahvia ja appelsiinimehua. Duolingoon käytetyt tunnit eivät näemmä ole menneet täysin hukkaan sillä saan hoidettua tilauksen saksaksi. Ja maksu käy luonnollisesti vain käteisellä, joten reppukaan ei kilise enää niin paljon kolikoiden vähetessä.

Paluumatka Dresdeniin

Hohnsteinista pääsee Dresdeniin parilla eri tavalla. Siellä ei ole juna-asemaa, joten ensin on joka tapauksessa matkustettava bussilla. Yksi tapa on mennä bussilla Pirnaan ja jatkaa sieltä junalla. Pirnaan kulkee muutama eri bussilinja. Tähän tarvitaan kolmen vyöhykkeen lippu. Toinen tapa on mennä ensin bussilla ja lautalla Bad Schandauhun, ja hypätä sieltä junan kyytiin. Bad Schandau on omalla vyöhykkeellään poispäin Dresdenistä, joten tämä matka kulkee neljän vyöhykkeen kautta ja siihen tarvitaan koko VVO:n alueen kattava lippu.

Minä päädyin menemään bussilla Pirnaan. Kohdalleni sattui bussilinja, joka kierteli alueen jokaisen mahdollisen kolkan ja matka Pirnaan kesti melkein tunnin.

Lopuksi

Minulla kului reitillä 4 tuntia 22 minuuttia, josta varsinainen kävelyaika oli 4 tuntia 7 minuuttia. Tuntui, että matkanteko oli välillä hyvinkin hidasta, joten olin yllättynyt, että aikani oli alle reittikuvauksen ajan. Omalle kävelylle tuli pituutta yhteensä 13.33 kilometriä eli reilut pari kilometriä yli reittikuvauksen matkan. Osa siitä tulee varmasti Bastein alueella kiertelystä.

Minun osaltani Malerwegin vaellus päättyi tähän. Olisi joskus mukava palata näihin upeisiin maisemiin kävelemään seuraavia etappeja, mutta viimeistä etappia lukuunottamatta ne eivät varmasti ole helpompia kuin tämä etappi, joten vähän arveluttaa. Saa nähdä, tuleeko koskaan palattua reitille. Tästä jäi kuitenkin hyvä fiilis, varsinkin kun en luovuttanut lopussa. Kiitos Malerweg ja Saksin Sveitsi!