Tämä lento oli meidän perheen Islannin kesälomareissun menomatka. Lennot ostettiin hyvissä ajoin, melkein 3 kuukautta ennen matkaa.
Lento Reykjavikiin on suhteellisen pitkä: aikataulun mukaan se kestää 3 tuntia ja 40 minuuttia. Katselin mahdollisuutta korottaa liput businessluokkaan, mutta korotusta ei ollut oston jälkeen saatavilla ollenkaan. Noin kuukausi ennen lähtöä korotus tuli saataville Avioksilla, mutta olen päättänyt säästellä Avioksia palkintolentoihin, joten en tarttunut tähän tarjoukseen. Meillä oli myös odottamassa vuokra-auto Reykjavikin lentoasemalla, joten businessluokan antimista ei olisi voinut ihan täysillä nauttia. Täten korotuksen saaminen ei harmittanut.
Istuinpaikat valittiin etukäteen Finnair Plus Gold -etuna. Tämä konetyypin 3+3-istuinkonfiguraatio sopii meidän kolmihenkiselle perheelle paremmin kuin hyvin.
Matkalaukut
Olimme ostaneet halvimmat Superlight-liput, joihin ei kuuluu ollenkaan ruumaan meneviä matkatavaroita, vaan pelkästään edessä olevan istuimen alle sopiva pieni laukku. Sekä Silver että Gold-etuna saa tällä lipputyypillä matkustaessa ottaa lisäksi käsimatkatavaran, jonka ei tarvitse mahtua jalkatilaan. Silver-etuna saa lipusta riippumatta ruumaan menevät laukut puoleen hintaan, kun taas Gold-etuna saa yhden laukun ruumaan ilmaiseksi, mutta lopuista pitää maksaa täysi hinta. Toisin sanoen 2 ruumaan menevää laukkua tulevat maksamaan molemmilla tasoilla saman verran, mutta Gold-tasolla 3 laukkua tai enemmän maksavat enemmän kuin Silver-tasolla.
Hetken eri vaihtoehtoja pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että laitamme 2 isoa laukkua ruumaan ja otamme yhden pienemmän käsimatkatavarana. Tähän vaikutti myös se, että lennon aikaan Helsinki-Vantaan maapalvelut lakkoilivat edelleen ja pelkona oli se, että laukut jäisivät tämän vuoksi Helsinkiin. Pakkasimme käsimatkavaroihin tulevaan laukkuun sen verran vaatteita kaikille, että pärjäisimme jonkin aikaa vaikka loput laukut eivät tulisikaan samalla koneella.
Lähtöselvitys ja turvatarkastus
Heinäkuun ensimmäisen päivän iltapäivänä kentällä kävi kova kuhina, kun ihmiset suuntasivat kesälomareissuillensa. Sekä lähtöselvitysautomaateille että bag droppiin oli jonoa. Vilkaisin Priority-lähtöselvityksen suuntaan, mutta sielläkin näytti olevan sen verran jonoa että tuntui järkevämmältä jonottaa tavalliselle automaatille. Onneksi niitä on kuitenkin sen verran paljon, että kovin kauaa jonotus ei kestänyt, ja kymmenessä minuutissa laukut oli saateltu matkaan.
Gold-etuna Priority-turvatarkastus Helsinki-Vantaalla on käytössä kortin omistajan lisäksi myös yhdelle vieraalle sekä omille alle 18-vuotiaille lapsille. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun en ollut matkalla yksin ja käytin tätä etua. Käytännössä tämä toimi niin, että Priority-turvatarkastuksen sisäänkäynnin luona olevalla tiskillä virkailija päivitti muiden matkustajien liput niin, että myös niillä oli pääsy Priority-turvatarkastukseen. Tämän jälkeen porteista mentiin normaalisti, ja ne aukenivat kaikilla lipuilla.
Turvatarkastus itsessään meni kommelluksitta, ja alle kymmenessä minuutissa olimme jo matkalla loungeen.

Finnair Schengen Lounge
Yksi Gold-eduista on pääsy loungeen matkustusluokasta riippumatta. Loungeen voi myös viedä yhden vieraan. Finnairin omiin loungeihin Helsinki-Vantaalla voi viedä lisäksi omat alle 18-vuotiaat lapset. Tästä on tosin hieman riistiriitaista tietoa eri paikoisssa. Muihin oneworld-loungeihin saa myös viedä vieraan mutta lapsista ei yleensä mainita mitään. Lisäehtona että vierailla on lippu oneworldin tai Helsinki-Vantaan tapauksessa Finnairin lennolle.
Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun menin perheen kanssa loungeen tätä etua hyödyntäen. Loungen vastaanotossa virkailija tarkisti lippumme ja toivotti tervetulleeksi.
Lounge oli yhtä täynnä kuin lentoasema muutenkin. Vapaita istumapaikkoja ei meinannut löytyä, mutta sitten bongasimme pöydän ruokailutilasta. Alkaneen lomamatkan kunniaksi nautimme lasit kuohuvaa, kahvit ja porkkanakakkua.
Koneeseen nousu
Lennon piti alunperin lähteä portilta 28, mutta loungessa ollessamme se vaihtui porttiin 31E. Kun saavuimme portille, oli koneeseen nousu jo alkanut. Tajusimme, että koneelle oli bussikuljetus, ja koneeseen nousu oli avautunut kaikille boarding groupeille samaan aikaan.
Yleensä matkustan aika kevyillä käsimatkatavaroilla, mutta meillä oli mukana repun lisäksi pieni matkalaukku. Olin laskenut sen varaan, että pääsemme koneeseen Gold-etuna ensimmäisten joukossa ja laukulle löytyy varmasti tilaa hattuhyllyltä. Koneeseen nousu ilman boarding grouppeja vesitti tämän suunnitelman.
Lentolippujen tarkastamisen jälkeen odottelimme vielä 15 minuuttia ennen kuin bussi saapui viemään koneelle. Koneeseen päästiin vasta siihen aikaan kun lennon olisi jo pitänyt lähteä. Sisään astellessani lentoemäntä näytti kauhistuneelta käsimatkatavaroitani katsoessani ja totesi: ”Tuo laukku ehdottomasti istuimen alle!” En oikein tajunnut mikä tavaroissani oli niin kauhistuttavaa, enkä edes sitä mitä laukkua hän tarkoitti. Erikoinen tervetulleeksi toivotus.
Laukku mahtui hattuhyllylle hyvin ja repun laitoin jalkatilaan, missä pidän sitä normaalistikin.

Meni vielä tunti ennen kuin päästiin irtautumaan portista eli lento lähti reilusti myöhässä.
Lento
Lento itsessään sujui rauhallisesti. Tarjoiluvaunu kulki ohitsemme parikin kertaa, mikä on hyvä juttu tämän pituisella lennolla. Me olimme varautuneet lentoon omilla snäckseillä, joten nautimme tarjoilusta lähinnä mustikkamehua ja muita juotavia. Huomasin ilokseni, että listalla olisi ollut myös niitä herkullisia pullia, joita tarjoillaan businessluokassa jälkiruuaksi kahvin kanssa. Edessämme istuneet saksalaiset matkustajat tilasivat niitä, ja ne tarjoiltiin myös economyluokassa lämmitettynä.

Saapuminen Keflavikin kansainväliselle lentoasemalle
Lentokone laskeutui Keflavikin kentälle kello 17.10 paikallista aikaa ja kymmenen minuuttia myöhemmin matkustajat pääsivät kävelemään terminaaliin. Lento oli siis 50 minuuttia myöhässä, sillä aikataulun mukainen saapumisaika olisi ollut 16.30.
Matkatavarahihnalle kävellessä kävimme taxfreessa ostamassa muutaman viinipullon Islannin kiertomatkaa varten. Islannissa viiniä, ja alkoholia yleensäkin, myydään vain Vinbudin-nimisessä liikkeessä, joka vastaa suomalaista Alkoa. Ihan joka kylästä Vinbudinia ei välttämättä löydy, joten helpointa oli tehdä ostokset lentokentällä. Täällä se onnistui helposti itsepalveluna.
Matkalaukut saapuivat hihnalle 10 minuutin kuluttua laskeutumisesta, eli tässä välissä ehti juuri sopivasti käydä viiniostoksilla.

Vuokra-auton noutaminen
Olimme vuokranneet auton islantilaiselta Blue Car Rental -autovuokraamolta, jonka toimipiste sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä terminaalista parkkipaikan reunalla. Koska meillä oli mukanamme useita matkalaukkuja, ajattelimme mennä sinne ilmaisella shuttle bussilla, jonka piti liikennöidä kello 18 asti viidentoista minuutin välein.
Lentokentän opasteet olivat huonot, emmekä meinanneet löytää missä shuttle bussin pysäkki on. Löysimme sinne vihdoin noin kello 17.40. Kuuden maissa näimme bussin vihdoin tulevan – mutta se ajoi parkkiin ja kuski lukitsi ovet. Kuskin päivä taisi olla pulkassa ja meidän oli aika luovuttaa ja kävellä autovuokraamolle. Se oli tietenkin juuri toisessa suunnassa kuin bussipysäkki. Helpommin ja nopeammin olisimme saaneet auton käyttöömme, jos olisimme kävelleet suoraan autovuokraamolle. Kyllä harmitti.
Yhteenveto
Vaikka lennon suhteen kaikki ei mennyt ihan nappiin, ei tämä jäänyt vaivaamaan sillä olimme saapuneet uskomattomaan Islantiin! Seuraavissa kirjoituksissa kerron enemmän kokemuksia tältä matkalta.


Vastaa