Teimme heinäkuussa 2025 perheen kanssa kymmenen päivän matkan Islantiin, jonka aikana ajoimme vuokra-autolla saaren ympäri. Tämä kirjoitus kertoo ensimmäisestä kokonaisesta päivästämme Islannissa, jolloin olimme Reykjavikissa yötä ja ajoimme kultaisen kierroksen päiväretkenä palaten takaisin Reykjavikiin.

Ensimmäinen aamu Islannissa

Olimme saapuneet edellisenä iltana noin kello 19.30 Reykjavikin keskustassa vanhan sataman lähellä sijaitsevaan hotelliimme Grandi by Centerhotels. Matkasta ja aikaerosta väsyneinä emme jaksaneet alkaa tutustumaan kaupunkiin ja etsimään sopivaa ravintolaa. Kävelimme Laugavegur-kävelykadulle ja ostimme hodarit, jotka nautimme kadun varressa. Sen jälkeen palasimme hotellille nukkumaan.

Aamulla heräsin jo kello 5.30. Aikaero Suomeen verrattuna on 3 tuntia, joten kotona kello olisi ollut 8.30. Muut nukkuivat vielä, joten aikani kuluksi selasin Reykjavikin ravintolatarjontaa ja tein pöytävarauksen kello viideksi ravintolaan nimeltä Messinn.

Kultainen kierros

Kultainen kierros on Islannin tunnetuin ja suosituin luontonähtävyysreitti. Reitti on pituudeltaan noin 300 kilometriä ja sopii hyvin päiväretkeksi Reykjavikista. Se on lähes pakollinen osa Islannin vierailua. Myös mekin aloitimme road trippimme tämän reitin parissa.

Kolme kultaisen kierroksen päänähtävyyttä ovat:

• Thingvellir-kansallispuisto
• Haukadalurin geoterminen alue
• Gullfoss-vesiputous

Kultaista kierrosta kuulee joskus kutsuttavan myös kultaiseksi kolmioksi. Hieman hämmentävää on, että nämä kolme nähtävyyttä eivät muodosta kolmiota, eivätkä edes ympyrämaista reittiä, vaan lyhyin reitti Reykjavikista (noin 230 kilometriä) kulkee samaa tietä Gullfoss-vesiputoukselle ja sieltä takaisin.

Toki reitistä on mahdollista tehdä aito kierros yhdistämällä siihen muita nähtävyyksiä, esimerkiksi Kerid-kraateri, tai ajamalla Selfoss-nimisen kaupungin kautta.

Meillä oli alkuperäisenä ideana päättää päivä juuri Selfossiin, jotta ei tarvitsisi ajaa samaa tietä takaisin ja seuraavana päivänä olisi lyhyempi ajomatka seuraavalle etapille. Valitettavasti Selfossista emme löytäneet kohtuuhintaista ja -laatuista majoitusta, joten päädyimme yöpymään toisen yön Reykjavikissa.

Thingvellir – kansallispuisto mannerlaattojen rajalla

Thingvellir (islanninkielinen kirjoitusasu Þingvellir) on kohteista lähimpänä Reykjavikia ja sinne ajomatka kestää noin 45 minuuttia. Kansallispuisto on merkittävä sekä historian että luonnon kannalta.

Historiallisesti merkittävän paikasta tekee se, että siellä pidettiin Islannin parlamentin ensimmäinen kokoontuminen vuonna 930.

Luonnon kannalta kansallispuistossa ainutlaatuista on eritoten sen sijainti: Thingvellir sijaitsee kahden mannerlaatan – Euraasian ja Pohjois-Amerikan – rajalla. Laattojen liike repii maata hiljalleen erilleen ja tämän voi nähdä paljain silmin halkeamina ja rotkoina. Lisäksi puistosta löytyy luontonähtävyyksiä kuten Öxarárfoss-vesiputous ja Islannin suurin luonnonjärvi Þingvallavatn.

En tiedä vaikuttiko asiaan kylmä sää, tihkusade ja kiukutteleva esiteini, mutta minua tämä paikka ei erityisesti sykähdyttänyt. Vaikka sijainti mannerlaattojen välissä vaikuttaa kiehtovalta, ei nähtävää loppujen lopuksi ole kovin paljon. Islannissa on niin paljon todella upeita luontokohteita, että melkein jättäisin Thingvellirin väliin ellei sen historia erityisesti kiinnosta tai aika on kortilla.

Me pysäköimme automme kansallispuiston vierailukeskuksen läheiselle parkkipaikalle P1. Pysäköinnin voi maksaa skannaamalla paikan päällä QR-koodin, jonka kautta maksu hoituu helposti luottokortilla. Heinäkuussa 2025 pysäköimismaksu oli 1000 Islannin kruunua, eli noin 7 euroa. Vierailukeskukselta löytyy maksullisen näyttelyn lisäksi kahvila, matkamuistomyymälä ja vessat. Kansallispuiston alueella on muitakin pysäköintialueita, joten kävelyä voi vähentää ajamalla osan siirtymistä autolla sen sijaan että kiertäisi kaikki kohteet yhdeltä pysäköintialueelta käsin.

Geysir-alue

Seuraavana kohteena oli vuorossa Haukadalurin geoterminen alue, joka tunnetaan paremmin Geysir-alueena. Sinne on lähes tunnin ajomatka Thingvellirin kansallispuistosta. Geoterminen alue sijaitsee tien vasemmalla puolella ja samassa kohdassa tien oikealla puolella on hotelli, ravintoloita ja pysäköintialue. Paikalle saapuessamme ihmisiä käveli sakeana virtana pysäköintialueelta tien yli kuumien lähteiden luokse, ja paikalla oli melkoinen tungos.

Nykyään geysir on siis yleisnimi kuumalle lähteelle, josta purkautuu säännöllisesti vettä. Alkuperäinen Geysir-niminen lähde (josta yleisnimi on siis lähtöisin) sijaitsee heti alueen alkupäässä. Enää Geysir ei ole aktiivinen, vaan pulputtelee rauhallisesti. Hauska (tai vähän hullunkurinen) yksityiskohta on, että joskus 1980-luvulla Geysiria yritettiin aktivoida kaatamalle sinne saippuaa, mutta se lopetettiin myöhemmin ympäristösyistä. Viimeksi Geysir on purkautunut vuonna 2016.

Alueelta löytyy useita kuplivia ja höyryäviä lähteitä, mutta alueen päänähtävyys on Strokkur-niminen geysir. Se purkautuu 4-8 minuutin välein ja sylkäisee kuumaa vettä jopa 20 metrin korkeuteen. Mekin menimme heti sitä katsomaan, ja täytyy sanoa että säikähdin melkoisesti kun se yhtäkkiä purkautui. Vaikka Strokkur on ympäröity köysiaidalla, otin vaistomaisesti askelia taaksepäin etten jäisi kuuman veden alle. Mitään oikeaa riskiä sille ei kuitenkaan taida olla.

Geysir-alue oli upea nähtävyys, eikä edes pieni tihkusade haitannut. Valitettavasti ilma oli niin harmaa, että mitään upeita kuvia geysireistä ei saanut. Mielellään niitä katsoi silti.

Myös täällä pysäköinti maksoi 1000 Islannin kruunua ja sen maksaminen onnistuu helpoiten Parka-sovelluksella.

Kaksiosainen vesiputous Gullfoss

Viimeisenä kultaisen kierroksen kohteena on vesiputous nimeltä Gullfoss. Se sijaitsee vain 10 minuutin ajomatkan päässä Geysir-alueesta, joten tällä kertaa siirtymä oli lyhyt.

Gullfoss on kaksiosainen vesiputous, jossa Hvítá-joki syöksyy alas ensin noin 11 metriä ja heti perään toisen kerran noin 21 metriä syvään, kapeaan kanjoniin. Yhteensä putous on siis noin 32 metriä korkea, ja sen voima on huumaava – erityisesti keväällä ja kesällä, kun jäätiköiden sulamisvedet kasvattavat virtausta.

Putousta voi ihailla useilta eri tasanteilta, ylhäältä näköalapaikalta tai aivan veden ääreltä polun päästä. Näin myös ihmisiä kävelemässä kanjonin toisella puolella, mutta ainakin minun silmiini se näytti melko vaaralliselta. Mistä suunnasta vesiputousta katsookin, täytyy sanoa, että näky on vaikuttava.

Myös täältä löytyy kahvila, ravintola ja matkamuistomyymälä. Kun saavuimme paikalle, meillä oli kova nälkä ja menimmekin heti kahvilaan. Jotain osviittaa Islannin hintatasosta antanee, että kaksi lohibagelia, kanapanini, kaksi kahvia, ja appelsiinimehu kustansivat yhteensä lähes 60 euroa! Onneksi pysäköinti oli täällä ilmaista.

Takaisin Reykjavikiin

Alkuperäisenä ajatuksenamme oli sisällyttää tähän päivään vielä Kerid-kraaterilla vierailu. Päivä oli kuitenkin jo pitkällä ja Reykjavikiin oli suorinta reittiäkin melkein kahden tunnin ajomatka, joten päätimme jättää kraaterin väliin.

Hotellilta olimme lähteneet kello 9.30 ja nyt palasimme sinne kello 16.15. Soitin ravintolaan ja kysyin voisiko pöytävarausta siirtää tunnilla eteenpäin, jotta ehtisimme hieman levätä ennen ruokailua. Ravintolalle kello 18 oli ok.

Messinn-ravintolaa voin suositella lämpimästi. Siellä tarjoillaan erilaisia kalaruokia, jotka tuodaan pöytään paistinpannulla ja sopivat täten hyvin jaettavaksi. Söimme Plokkfskur-kalapataa sekä nieriää, ja molemmat olivat oikein maistuvia. Ainoa miinuspuoli ravintolassa oli, että ruuan saapuminen pöytään kesti melkoisen kauan.

Ruuan jälkeen oli vielä tarkoitus kävellä kuuluisalle Hallgrímskirkja-kirkolle, mutta meitä väsytti niin paljon että sen sijaan talsimme suoraan takaisin hotellille nukkumaan. Ajaisimme vielä matkan lopuksi Reykjavikin ohi, joten silloin voisi olla mahdollisuus vierailla kirkossa.

Lopuksi

Koko kierros vei meiltä lopulta melkein seitsemän tuntia. Päivään saisi helposti kulumaan paljon enemmänkin aikaa jos haluaa kävellä rauhassa, kuvata maisemia tai pysähtyä kunnon lounaalle matkan varrella.

Geysir ja Gullfoss olivat päivän ehdottomat kohokohdat – luonnonvoimat olivat niissä aivan käsin kosketeltavia. Thingvellir sen sijaan tuntui enemmän “pakolliselta” nähtävyydeltä: historiallisesti tärkeä ja geologisesti kiinnostava, mutta ei visuaalisesti yhtä vaikuttava kuin muut.

Kokonaisuudessaan kultainen kierros oli kuitenkin erinomainen tapa aloittaa Islannin roadtrip ja saada ensikosketus maan ainutlaatuiseen luontoon.