Teimme heinäkuussa 2025 perheen kanssa kymmenen päivän matkan Islantiin, ja matkan aikana ajoimme vuokra-autolla saaren ympäri. Tämä kirjoitus kertoo kolmannesta päivästämme Islannissa, jolloin ajoimme Vikin itäpuolella sijainneesta majoituksestamme Jökulsárlónin jäätikkölaguunille ja siitä hieman eteenpäin. Matkalle mahtui toki muitakin nähtävyyksiä ja ajomatkaa tälle päivälle kertyi noin 190 kilometriä.

Kiireetön aamu mökkimajoituksessa

Vaikka yleensä suosin hotellimajoitusta matkoillani, oli kyllä todella mukava kun ei tarvinnut lähteä aamiaiselle minnekään, vaan sai nauttia sen omassa rauhassaan. Edelliset pari päivää olivat olleet niin intensiivisiä, että tämä kiireetön aamiaishetki tuli tarpeeseen. Yhdentoista maissa lähdimme ajelemaan kohti ykköstietä, samaa soratietä pitkin, jota olimme ajaneet edellisenä päivänä vastakkaiseen suuntaan.

Matkalla bongasimme lampaita ja päätimme pysähtyä kuvaamaan niitä. Sillä sekunnilla kun auto pysähtyi, lampaat keskeyttivät ruohon syönnin ja nostivat päänsä ympärilleen vilkuillen. Kun tulimme autosta ulos, lampaat lähtivät juoksemaan kovaa kyytiä kohti vieressä olevaa maatilaa. Se niistä kuvista!

Lampaita näkee Islannissa vähän joka puolella, myös aivan kehätien vierellä, vaikka nopeusrajoitus on 90 km/h. Liikkuvista autoista ne eivät tunnu välittävän mitään, mutta muuten ovat kovin arkoja eivätkä oikein suostu kuvattavaksi.

Eldhraunin laavakenttä

Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme päivän ensimmäiselle nähtävyydelle, joka oli laavakenttä nimeltä Eldhraun. Laavakenttää peittää paksu ja pehmeä sammalkerros ja kentällä kävely on kielletty. Ykköstien varrelta löytyy kuitenkin mukava näköalapaikka, josta laavakenttää voi ihailla. Paikalla on myös lyhyt rajattu polku, jota pitkin laavakentällä pääsee kävelemään. Maisema on kuin toiselta planeetalta: laavakenttää jatkuu pitkälle, ja sammal kiven päällä muodostaa pehmeän, lähes satumaisen vaikutelman. Valokuvaan tätä tunnelmaa on vaikea vangita.

Hauska yksityiskohta on, että 1960-luvulla NASA toi Apollo 11:n astronautteja tälle laavakentälle harjoittelemaan, sillä maaston uskottiin vastaavan kuun maastoa.

Näköalapaikan yhteydessä on pieni parkkipaikka ja pysäköinti täällä on ilmaista.

Fjaðrárgljúfur-kanjoni

Reilun viiden kilometrin päässä Eldhraunista sijaitsee yksi Islannin näyttävimmistä kanjoneista Fjaðrárgljúfur. Se on noin 2 kilometriä pitkä ja enimmillään 100 metriä syvä. Kanjonin vierellä kulkee helppo kävelyreitti, joka johtaa näköalapaikalle. Kanjoni on yksi Islannin valokuvatuimpia kohteita, ja välillä se on pitänyt sulkea, jotta luonto ehtii palautua väkijoukkojen sille aiheuttamasta rasituksesta.

Jostain syystä minua tämä kohde ei niin kauheasti sykähdyttänyt, vaikka toki hieno onkin. Ehkä väenpaljous ja jatkuva selfieiden ottaminen alkoivat käydä vähän hermolle.

Pysäköinti kanjonilla on maksullista ja maksaminen onnistuu helpoiten Parka-sovelluksella.

Dverghamrarin basalttikalliot

Myös seuraavalle kohteelle oli lyhyt matka: parinkymmenen kilometrin päässä kanjonilta löytyy ”kääpiöiden kalliona” tunnettu nähtävyys. Pieni parkkipaikka on aivan kehätien vieressä. Kun pysäköimme automme, luulimme ensin tulleemme väärään paikkaan, sillä ympärillä ei oikein näkynyt mitään muuta kuin pieni kumpare ja niittyä.

Olimme kuitenkin ihan oikeassa paikassa ja huomasimme parkkipaikan perältä lähtevän pienen polun. Lyhyen kävelyn jälkeen vastaan tulee upea kuusikulmaisista basalttipylväistä koostuva kallio. Paikallisen uskomuksen mukaan kallion sisällä asuu kääpiöitä, jotka tulevat öisin ulos tanssimaan ja laulamaan. Paikalla ei ollut meidän lisäksemme muita, ja saimme tutkia kalliota rauhassa.

Pysäköinti on ilmaista ja parkkipaikan tuntumassa on myös piknik-pöytä eväiden nauttimista varten.

Svartifossin vaellusreitti

Kyllähän päivään piti saada yksi vesiputouskin mahtumaan. Siispä otimme seuraavaksi suunnan kohti Skaftafellin vierailukeskusta, josta olisi puolen tunnin patikointi Svartifoss-nimiselle vesiputoukselle. Noin 40 minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme vierailukeskuksen parkkipaikalle, mutta pahaksi onneksemme alkoi juuri satamaan. Päätimme jäädä hetkeksi autoon odottamaan. Olimme tehneet aamulla eväsleipiä mökkimajoituksessa, ja nyt olikin oiva aika pitää autossa pieni evästauko sateen loppumista odotellessa.

Skaftafellin vierailukeskus sijaitsee Vatnajökullin kansallispuistossa ja toimii porttina puiston lounaisosiin. Vierailukeskukselta löytyy myös pieni näyttely alueen luonnosta. Paikalta lähtee useita eritasoisia vaellusreittejä, jotka vievät esimerkiksi Svartifossin vesiputoukselle tai näköalapaikalle, jolta näkyy Skaftafellsjökullin jäätikkö. Myös jäätikölle on mahdollista vaeltaa opastetulla retkellä – omin päin sinne ei ole asiaa.

Suosituin reiteistä on Svartifossin vaellus, jolle mekin lähdimme heti, kun olimme saaneet eväät syötyä ja sade oli loppunut. Reitin pituus yhteen suuntaan on 1.5 kilometriä ja mennessä se on aikamoista ylämäkeä. Reitti on kuitenkin helppokulkuinen, polku on leveä ja se on tuettu verkkomatolla, mikä estää sen mutaantumista sateisella kelillä. Matka ylös kestää 30-45 minuuttia, ja matkalla on pari pienempää vesiputousta, jotka tarjoavat mukavan taukopaikan.

Svartifoss on saanut nimensä sen mustista laavakivistä. Se on noin 20 metriä korkea, ja sen takana kohoavat upeat kuusikulmaiset basalttipylväät. Nämä pylväät ovat inspiroineet Reykjavikissa sijaitsevan Hallgrímskirkja-kirkon arkkitehtuuria. Jotenkin käsittämätöntä miten upeita taideteoksia luonto on onnistunut luomaan.

Pysäköinti vierailukeskuksella on maksullista (Parka). Keskukselta löytyy ilmaiset wc-tilat ja kahvila, jossa mekin nautimme kahvit vaelluksen jälkeen.

Jökulsárlónin jäätikkölaguuni

Viimeisenä päivän kohteenamme oli Jökulsárlónin jäätikkölaguuni, jonne oli Skaftafellin vierailukeskukselta noin 45 minuutin ajomatka. Paikalle saapuessamme leuka loksahti auki ällistyksestä – kaiken sen jälkeen mitä olimme jo päivän aikana nähneet, taas kerran tuli tunne, että olimme saapuneet toiselle planeetalle!

Jökulsárlón on paikka, jossa Vatnajökullin jäätiköltä irtoavat jään palat kelluvat laguunissa ja kulkeutuvat pientä jokea pitkin mereen. Nämä jään palat ovat monen kokoisia ja erisävyisiä: osa on maitomaisen valkoisia, osa kirkkaan sinisiä ja osa tuhkasta mustia. Tunnelma on jotenkin niin epätodellinen, että sitä on vaikea edes kuvailla. Usein laguunissa on myös hylkeitä, mutta meidän vierailumme aikaan niitä ei näkynyt.

Mereen huuhtoutumisen jälkeen aallot ja suolavesi kuluttuvat jääpaloja, ja osa niistä huuhtoutuu takaisin rannalle. Paikka tunnetaan nimellä Diamond Beach, sillä rannalla lepäävät jääpalat voivat näyttää kuin timanteilta.

Meille riitti paikkaan tutustuminen rantoja pitkin kävellen, mutta jäälohkareisiin on mahdollista tutustua myös lähemmin osallistumalla järjestetylle veneretkelle. Yksi vaihtoehto on hauska amfibiovene, joka kulkee sekä maalla että vedessä. Talvisin alueella järjestetään jäätikköluolaretkiä.

Hauska fakta on, että Jökulsárlónin jäätikkölaguuni on yhtenä tapahtumapaikkana James Bond -elokuvassa Die Another Day (2002). Elokuvassa laguunin jäätikkömaisemat muuttuivat huippusalaisen jääpalatsin ympäristöksi, kun tuotantoryhmä sulki hetkellisesti laguunin suulle johtavan joen, jotta vesi jäätyisi kuvauksia varten. Näin syntyi lähes kokonaan jäätynyt laguuni. Kuvauksissa tuhottiin kaksi Aston Martin -autoa Bondin ja pahiksen näyttävässä takaa-ajokohtauksessa jäällä.

Pysäköinti paikalla on maksullista (Parka). Parkkipaikka on iso, ja sieltä löytyy erilaisia ruokakojuja. Mekin nautimme täällä hodarit pahimpaan nälkään.

Päivän päätös

Vaikka aamulla lähtiessä ajattelin, että päivästä tulisi hieman iisimpi lyhyemmän ajomatkan vuoksi, oli tämäkin päivä melko rankka. Onneksi hotellille oli enää alle 15 minuutin ajomatka.

Illalla hotellilla mietin kuinka monta täysin erilaista kohdetta tuli päivän aikana nähtyä. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka monipuolinen matkailumaa Islanti on. Näihin mietteisiin oli hyvä nukahtaa ja uni tuli taas ennen iltakymmentä.