Teimme heinäkuussa 2025 perheen kanssa kymmenen päivän matkan Islantiin, ja matkan aikana ajoimme vuokra-autolla saaren ympäri. Tämä kirjoitus kertoo neljännestä päivästämme Islannissa, jolloin ajoimme hotellistamme Jökulsárlónin jäätikkölaguunin läheltä Egilsstaðirin kaupunkiin. Päivän ajomatka oli noin 250 kilometriä.

Jökulsárlónista itään päin suuret nähtävyydet loppuvat kuin seinään. Toisaalta rengastie kulkee aivan meren rannassa, ja maisemat ovat nähtävyys jo itsessään. Olin etukäteen tehnyt listan pienemmistä nähtävyyksistä kuten erilaisista näköalapaikoista, mutta päätimme ottaa päivän rennosti ilman kiveen hakattua suunnitelmaa. Pysähtyisimme siis silloin, kun siltä tuntuu.

Fauskasandurin musta hiekkaranta

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Fauskasandurin musta hiekkaranta. Vulkaanisen mustan hiekan lisäksi rannasta erikoisen tekee meressä seisova valtava musta kivipaasi, joka on lähes suorakulmion muotoinen. Upea paikka, joskin tuuli oli melko kova emmekä sen takia viihtyneet siellä kovin kauaa.

Rannan vieressä on pieni parkkipaikka ja pysäköinti on täällä ilmaista.

Djúpivogur ja 34 graniittimunaa

Noin puolen tunnin ajomatkan päässä Fauskasandurista sijaitsee 400 asukkaan pieni Djúpivogurin kylä, jonka sattui sopivasti matkalle, kun alkoi tehdä mieli lounasta.

Djúpivogur on tullut tunnetuksi Eggin í Gleðivík -taideteoksesta, joka esittelee alueella pesiviä lintulajeja. Taideteos koostuu 34 suuresta graniittisesta munasta, joista jokainen edustaa eri lintulajia. Munat ovat keskenään samankokoisia – lukuun ottamatta yhtä, joka edustaa alueen tunnuslintua kaakkuria (red-throated diver). Munakokoelma sijaitsee 5-10 minuutin kävelymatkan päässä Djúpivogurin keskustasta. Me ajoimme suoraan taideteoksen luokse ja pysäköimme auton sen lähelle. Ihan mukava happihyppely!

Munien katselun jälkeen ajoimme keskustaan, josta löytyy muutama kahvila ja ravintola. Yhdessä niistä nautimme kahvit ja lounasleivät.

Oikotie matkan mutkistaa

Reitti Djúpivogurista Egilsstaðiriin ykköstietä pitkin mutkittelee pitkin itärannikon vuonoja, jotka leikkaavat syvälle sisämaahan ja lisäävät reitille runsaasti kilometrejä. Tämä reitti on noin 150 kilometriä pitkä. Kun suunnittelin päivän ajoreittiä, Google Maps ehdotti paljon lyhyempää reittiä teitä 939 ja 95 pitkin. Tämän reitin pituus on vain 85 kilometriä, mutta osa matkasta on soratietä. Olin jostain lukenut, että Islannissa ei välttämättä kannata aina luottaa Google Mapsiin, joten käytin hieman aikaa reitin selvittämiseen ja katsoin jopa YouTube-videoita tuolta tieosuudelta. Vaikka osa tiestä olisi soratietä, vaikutti siltä, että reittivalinta olisi järkevä. Bonuksena matkalla olisi upeita maisemia.

Kun sitten saavuimme tuon tien 939 alkuun, alkoi vähän hirvittämään, miten korkealle ylös vuoristoon se näytti menevän. Tie oli tosi kuoppainen, mutkainen ja paikoin todella jyrkkä. Oma korkeanpaikankammoni ei tehnyt ajosta yhtään helpompaa. Ehdin jo ajatella, että tämä reittivalinta oli virhe ja mietin, selviämmekö perille ollenkaan.

Onneksi nousu loppui pian ja tie muuttui suoremmaksi ja tasaisemmaksi. Vuoristossa näkymät olivat huikeat ja pysähdyimme usempaan kertaan ottamaan kuvia. Yhdellä kerralla kohdallemme sattui pieni vesiputous, joka olisi varmasti jäänyt autosta huomaamatta. Kun lähdimme siitä liikkeelle, sanoin että enää puuttuu kuva lampaista. Ja seuraavan mäennyppylän jälkeen tien vieressä oli useita lampaita! Valitettavasti kävi taas niin, että heti kun pysäytimme auton ja yritimme nousta varovasti ulos, lampaat lähtivät pötkimään karkuun.

Egilsstaðir

Saavuimme hotelliimme Egilsstaðirissä tällä kertaa aikaisin. Tämä hotelli oli melko mielenkiintoinen konsepti: kyseessä oli koulun asuntola, joka muutetaan kesäaikaan hotelliksi. Huoneet ovat sisustukseltaan melko karuja, mutta onneksi sängyt olivat laadukkaita. Hanasta tuleva kuuma vesi haisi todella vahvasti mädäntyneeltä kanamunalta, joten suihkussa käynti oli melko myös erikoinen kokemus. Rikin haju kuumassa vedessä on Islannissa tavallista, sillä vesi tulee yleensä geotermisestä lähteestä.

Otimme illan hyvin pitkälle levon kannalta. Kävimme alkuillasta autolla pizzalla (pizzat ja limut kolmelle – yhteensä 90 euroa!) ja myöhemmin kauniissa kesäillassa kävellen tutustumassa Egilsstaðiriin. Aika vähän nähtävää siellä oli, mutta tämä sopi hyvin lepopäivän teemaan.

Lopuksi

Tämä päivä oli mukavan rento, sillä pakollisia pysähdyspaikkoja ei ollut ja aikataulu oli sopivan väljä. Vaikka suuria luontokohteita ei tähän päivään kuulunutkaan, saimme kokea jännitystä oikotien soratieosuudella. Upeista maisemista saimme nauttia koko päivän – ja se on Islannissa parasta.