Teimme heinäkuussa 2025 perheen kanssa kymmenen päivän matkan Islantiin, ja matkan aikana ajoimme vuokra-autolla saaren ympäri. Tämä kirjoitus kertoo viidennestä päivästämme Islannissa, jolloin ajelimme hotellistamme Egilsstaðirin kaupungista Mývatnin kautta Húsavíkiin.

Ennen matkaa tehdyssä alustavassa matkasuunnitelmassa meillä oli mukana Stuðlagilin kanjoni sekä Dettifossin vesiputous. Kumpikaan niistä ei sijaitse ihan ykköstien varrella, vaan molempia varten olisi tullut tehdä koukkaus ja ajaa samaa reittiä takaisin ykköstielle. Näistä koukkausista olisi tullut melko paljon lisäkilometrejä, joten päätin aikaisempien päivien kokemuksen perusteella pudottaa ne matkaohjelmasta pois. Molemmat olisivat varmasti olleet upeita kohteita, joten tämä päätös jäi hieman harmittamaan. Ehkä sitten ensi kerralla jos ja kun palaan vielä Islantiin.

Päivän vesiputous: Rjúkandafoss

Kun Dettifoss oli poissa suunnitelmista, aloin katselemaan vaihtoehtoisia pysähdyspaikkoja, jotka olisivat lähempänä kehätietä. Noin 50 kilometrin päässä Egilsstaðirstä löytyykin vesiputous nimeltä Rjúkandafoss, joka sijaitsee aivan kehätien vieressä. Ei se varmaan ihan Dettifossille vedä vertoja, mutta on joka tapauksessa upea ilmestys ja todella helposti saavutettavissa. Pysäköinti täällä on ilmaista.

Kuumaisemat ja Islannin kuningatar

Kuten olen aiemminkin sanonut, parasta Islannissa on luonto ja sen tarjoamat maisemat. Niiden perässä ei tarvitse lähteä patikoimaan vaan jo pelkästään ykköstietä pitkin ajaessa autosta näkee mitä upeampia maisemia. Yksi matkan yllättävimmistä ja hienoimmista maisemista tuli vastaan Rjúkandafossilta eteenpäin kohti Mývatnia ajaessa: yhtäkkiä mustaa laavatasankoa jatkuu silmänkantamattomiin. Horisontissa siintää vulkaaninen pöytävuori Herðubreið, jota kutsutaan Islannin kuningattareksi. Näkymä on epätodellinen – aivan kuin ei oltaisi enää maapallolla ollenkaan vaan oltaisiin ajettu kuuhun. Islanti on uskomaton paikka.

Kananmunan hajuinen Hverir

Mývatnin alueella on monta hienoa nähtävyyttä. Kehätietä vastapäivään ajettaessa ensimmäisenä tulee vastaan vulkaaninen kuumien lähteiden alue Hverir. Tämä kuumien lähteiden alue on täysin erilainen kuin Kultaisen kierroksen vastaava. Jo parkkipaikalla vastaan tulee todella voimakas rikin haju. Alueella on useita kiehuvia mutalammikoita ja aukkoja, joista purkautuu vesihöyryä, rikkihiiltä ja muita kaasuja. Näitä aukkoja kutsutaan fumaroleiksi, ja niiden ympärille on tehty puisia kävelyreittejä, joita pitkin niitä pääsee katsomaan turvallisesti läheltä. Maisemien puolesta ollaan taas tultu eri planeetalle. Nyt ollaan kai Marsissa, sillä vallitseva väri on oranssi.

Hverir on kiinnostava paikka, mutta meidän vierailumme jäi täällä melko lyhyeksi. Mädän kananmunan haju on niin vahva, että osa matkaseurueesta alkoi voimaan pahoin ja jouduimme lähtemään pois.

Pysäköinti täällä maksaa 1400 kruunua. Mitään palveluita, kuten esimerkiksi vessaa, ei ole.

Mývatnin muut nähtävyydet

Mývatnin alueella on Hveririn lisäksi lukuisia muitakin nähtävyyksiä, jotka ovat lähellä toisiaan. Näistä tunnetuimpia lienevät Dimmuborgirin laavakenttä, Hverfjallin kraatteri ja Grjótagjá-luola. Dimmuborgirin laavakentällä voi tehdä eripituisia kävelyreittejä ja ihailla laavamuodostumia, joista kuuluisin on holvikaarta muistuttava aukko nimeltä Kirkjan. Mikäli kaipaa haastavampaa jalkatreeniä, voi kiivetä Hverfjallin kraaterin reunalle ja ihailla sekä kraaterin sisä- että ulkopuolelle avautuvia näkymiä. Grjótagjá taas on pieni luonnon muovaama maaluola, jossa on kuumaa, turkoosia vettä. Luolassa on ennen uitu, mutta nykyään vesi on liian kuumaa siihen.

Ajanpuutteen vuoksi kävimme katsomassa pelkästään Grjótagjá-luolaa. Reitti sinne meni pientä, hieman vaikeakulkuista tietä, ja perillä odotti pieni parkkipaikka. Hverfjallin kraatteri näkyi paikalta myös hyvin. Itse luolaa vaikutti sen verran ahtaalta ja vaikeakulkuiselta, että kävin pelkästään kurkkaamasta sitä suuaukolta.

Mývatnista löytyy myös huoltoasema, kauppa sekä fish and chips -ravintola, jossa kävimme lounaalla.

Húsavík

Mývatnin alue olisi ollut mukava yöpymispaikka sen vuoksi, että olisi ollut enemmän aikaa tutustua paremmin alueen muihin nähtävyyksiin. Valitettavasti täältäkään ei löytynyt meidän perheelle sopivaa majoitusta, joten tässä vaiheessa jätimme ykköstien hetkeksi taaksemme ja suuntasimme pohjoisrannikolla sijaitsevaan Húsavíkin kalastajakaupunkiin. Päivän aikana oli jo nähty monenmoista maisemaa, mutta silti Islanti jaksoi yllättää kauneudellaan: tälle reittiosuudelle mahtui kumpuilevia niittyjä lupiineineen, ja lopulta näkyviin tuli meri.

Koko päivän oli ollut mahtava auringonpaiste ja lämmintäkin 18 astetta. Kun saavuimme Húsavíkiin, lämpötila oli laskenut 13 asteeseen, ja tuuli oli kova. Iltaa kohti tuuli yltyi entisestään, ja kun lähdimme lyhyelle kaupunkikierrokselle ennen illallista, oli kaivettava matkalaukusta pipo ja paksut käsineet. Ei ollut kyllä yhtään liian lämmin. Húsavík vaikutti idylliseltä kalastajakaupungilta ja mieluusti siellä olisi viettänyt enemmänkin aikaa kuin yhden illan.