Teimme heinäkuussa 2025 perheen kanssa kymmenen päivän matkan Islantiin. Kahdeksan päivää matkasta käytimme saaren ympäri ajamiseen vuokra-autolla ja tämä kirjoitus kertoo toiseksi viimeisestä päivästämme tien päällä. Päivän aikana ajoimme Akureyrista Länsi-Islantiin Bifröstiin. Ajomatkaa päivälle kertyi melkein 300 kilometriä.

Akureyrin kasvitieteellinen puutarha

Sää oli suhteellisen hyvä, eli ei satanut, eikä meillä ollut erityistä kiirettä tien päälle. Oli siis hyvä hetki mennä vierailemaan Akureyrin kasvitieteellisessä puutarhassa, joka sijaitsee aivan keskustan tuntumassa kaupungin yläpuolisella rinteellä. Tämä puutarha on yksi maailman pohjoisimpia kasvitieteellisiä puutarhoja. Se avattiin vuonna 1912 ja oli aikanaan Islannin ensimmäinen julkinen puisto. Puutarhassa on yli 7 000 kasvilajia, joista osa on Islannin alkuperäisiä ja osa tuotu eri puolilta maailmaa testattavaksi subarktisissa oloissa.

Vietimme puutarhassa mukavan puolituntisen päämäärättömästi vaellellen. Vaikka mitään erityistä yksittäistä nähtävyyttä puutarhasta ei löydykään, oli se kauniisti toteutettu ja hyvin hoidettu. Lisäksi puutarhassa oli mukavan näköinen kahvila, johon olisi ollut mukava mennä nauttimaan lounasta jos päivä olisi ollut hieman pidemmällä.

Sisäänkäynti puutarhaan on ilmainen. Myös pysäköinti puiston viereisellä pysäköintipaikalla on ilmaista.

Turvekirkko keskellä maaseutua

Tälle tieosuudelle ei oikein isoja nähtävyyksiä osunut. Ajamistakin oli suhteellisen paljon, joten ei haluttu tehdä isoja koukkauksia ykköstieltä. Olin kuitenkin etukäteen katsonut valmiiksi muutaman kirkon, joiden kohdalla voitaisiin pysähtyä pitämään tauko ja jaloittelemaan.

Noin 100 kilometrin ajomatkan jälkeen saavuimme ensimmäiselle kirkolle nimeltä Víðimýrarkirkja. Kyseessä on yksi Islannin parhaiten säilyneistä turvekirkoista. Sen vihreä turvekatto ja mustaksi tervattu puurunko tekevät siitä näyttävän. Kirkko on rakennettu jo vuonna 1834 ja kirkkoa ympäröi hautausmaa.

Luin netistä, että kirkkoon on mahdollista mennä myös sisälle 1000 Islannin kruunun maksua vastaan, mutta meistä kirkko vaikutti suljetulta, joten tyydyimme ihailemaan sitä ulkopuolelta. Kirkon kokoon nähden tuo noin 7 euron sisäänpääsymaksu henkilöä kohden vaikutti kyllä melko isolta.

Kirkon vieressä on pieni maksuton pysäköintialue.

Tässä vaiheessa myös kahvihammasta alkoi kolottaa sen verran, että ajoimme muutaman kilometrin päässä olevalle Olís-huoltoasemalle kahville. Palan painikkeeksi nautimme islantilaiseen tyyliin hodarit.

Modernia kirkkorakentamista Islannissa

Seuraavalle kirkolle oli matkaa 50 kilometriä. Blönduóskirkja on tyyliltään edellisen kirkon täysi vastakohta: kyseessä on yksi Islannin omaleimaisimmista moderneista kirkoista. Se on vihitty käyttöön vuonna 1993 ja sen betoninen muotokieli ammentaa Islannin luonnosta niin kuin usein moderni arkkitehtuuri siellä päin. Tulkinta jää tarkoituksella katsojalle, mutta muodoissa on nähtävissä esimerkiksi tulivuoren kraatteria ja jäätikön railoja.

Tätäkin kirkkoa ihailimme pelkästään ulkopuolelta. Parkkipaikkoja oli runsaasti saatavilla. Blönduósin pikkukaupungista löytyy muutamia ravintoloita, mutta tällä kertaa meillä ei ollut niille tarvetta.

Sitten oli aika suunnata viimeiselle 140 kilometrin pätkälle päämäärää hotellimme Bifröstissä. Sää oli ollut koko päivän pilvinen, mutta ei ollut kuitenkaan satanut. Nyt alkoi satamaan ja ihan kunnolla. Tie nousi loivasti avoimeen maastoon, ja matalat pilvet kietoutuivat ympärille niin, että tuntui kuin olisimme ajaneet pilven sisällä. Värit hävisivät ja kaikki oli pelkkää harmaata. Vaikka ykköstiellä on yleensä todella hyvä näkyvyys, tällä välillä se laski melkoisesti. Kaiken lisäksi tapahtui se mitä olin pelännyt koko matkan ajan: ryhmä lampaita päätti ylittää tien ja hyppäsi yhtäkkiä eteemme. Onneksi välimatkaa oli sen verran että ehdimme hyvin jarruttaa eikä todellista vaaratilannetta syntynyt.

Kraatterin huiputus kaatosateessa

Muutaman kilometrin päässä hotellista sijaitsi tulivuoren kraatteri nimeltä Grábrók. Kraatteri itseasiassa näkyi hotellihuoneemme ikkunasta, ja koska meiltä jäi aiemmat mahdollisuudet vierailla kraatterilla väliin, matkan viimeinen kraatteri kiinnosti kovasti. Sää vain oli todella huono: vettä satoi kaatamalla. Vietimme hotellissa aikaa lepäillen ja kävimme kymmenen kilometrin päässä olevalla huoltoasemalla syömässä, mutta sade jatkui vaan. Lopulta sisuunnuin ja päätin lähteä kraatterille sateesta huolimatta. Muu perhe ei halunnut kastua ja jäi hotelliin.

Grábrók on osa kolmen kraatterin kokonaisuutta: aivan sen vieressä ovat myös hieman matalampi Grábrókarfell, sekä pieni Litla Grábrók. Grábrók on ainoa, jonka huipulle johtaa puiset portaat, ja jolle kiipeäminen on ylipäänsä sallittua. Se on noin 170 metriä korkea, mutta portaat eivät onneksi ole kovin jyrkät ja nouseminen on helppoa. Kraatterin huipulla kiertää polku, jota pitkin sen keskustan pääsee kiertämään. Reunaa ympäröi köysiaita.

Näkymät huipulta olivat upeat jokaiseen ilmansuuntaan, vaikka sää olikin muuten huono. Alhaalla näkyi polkuja, lampaita sekä vanha kivinen lampaiden kokoamiseen ja lajitteluun tarkoitettu aitaus. Jos ilma olisi ollut yhtään parempi, olisin halunnut lähteä kiertämään polkuja ja katsomaan mitä muuta sieltä löytyy.

Etukäteen pelkäsin hieman pystyisinkö nauttimaan noususta ja näkymistä korkeanpaikankammon vuoksi, mutta onneksi tämä oli kaikin puolin mukava kokemus. Kraatterin reunalla kaivoin puhelimen taskusta ja soitin hotellille jääneille. Pyysin heitä katsomaan ikkunasta kun heilutin käsiäni kraatterin huipulla.

Ei sade loppujen lopuksi niin paha ollut. Puin päälle sadeviitan niin en kastunut pahasti. Parasta huonossa ilmassa oli se, että sain koko kraatterin itselleni eikä paikalla näkynyt muita ihmisiä.

Lopuksi

Vaikka tämä päivä sisälsikin paljon ajamista ja vähän nähtävyyksiä, vierailu kraatterilla oli yksi matkan kohokohtia. Tavallaan sateinen sääkin oli ihan hyvä juttu: sai luvan kanssa viettää rennon illan hotellihuoneessa ja kerätä voimia matkan viimeiseen road trip päivään.