Tämä lento oli meidän perheen paluulento kesän Islannin matkalta. Lento lennettiin vähän ennen heinäkuun puoliväliä.
Ostimme lennot noin 3 kuukautta ennen matkaa. Seurailin aktiivisesti mahdollisuutta korottaa lippu businessluokkaan. Heti lennon oston matkustusluokkaa ei voinut korottaa laisinkaan, mutta mahdollisuus tehdä korotus rahalla tai Avioksilla ilmestyi Finnair-applikaatioon 30 päivää ennen lennon lähtöä. Alun perin hinta oli 149 euroa tai 10 000 Aviosta. Välillä oli mahdollista tehdä pelkästään korotuspyyntö jonotuslistalle Avioksilla, välillä sen taas pystyi tekemään hintaan 139 euroa. En kuitenkaan loppujen lopuksi tarttunut tarjoukseen, sillä mielestäni se oli liian kallis hyötyyn nähden. Economyssa siis mentäisiin.
Keflavikin kansainvälisellä lentoasemalla
Lentomme lähtöaika oli kello 8.45 mikä tarkoitti aikaista heräämistä varsinkin, kun vuokra-auto piti käydä vielä palauttamassa. Olimme strategisesti valinneet viimeisen yön majoituksen Keflavíkista ja majoitukselta oli vain noin 10 minuutin ajomatka lentokentälle. Matkalla kävimme vielä tankkaamassa auton. Sen jälkeen kävin viemässä perheeni lentoaseman eteen ja ajoin palauttaamaan auton vuokrafirman toimipisteeseen. Palautus oli käytännössä avainten vieminen tiskille, sillä autoa ei (kiitos omavastuun poiston!) tutkittu sen tarkemmin. Vielä muutaman minuutin kävely terminaaliin ja sitten lähtöselvitystä tekemään. Kello näytti tässä vaiheessa 6.50 eli aikataulullisesti aamu meni täysin nappiin.
Lähtöselvitys ja turvatarkastus menivät molemmat myös hyvin joutuisasti, ja kymmenessä minuutissa olimme jo selvittäneet molemmat. Tähän auttoi se, että Finnair Plus Gold -kortilla käytimme Priority-lähtöselvitystä, johon harvoin on isompaa jonoa. Priority-turvatarkastukseen sen sijaan ei saa koko perhettä Goldilla muualla kuin Helsinki-Vantaan lentoasemalla, joten käytimme tavallista turvatarkastusta, joka sekin sujui nopeasti.
Keflavikin lentokenttä näytti avaralta ja viihtyisältä. Me suuntasimme kohti loungea selvittämään pääsisimmekö kaikki sinne. Aamiainen maistuu minulle huonosti heti heräämisen jälkeen, mutta nyt oli jo hieman nälkäkin.
Icelandair Saga Lounge
Finnairin Gold-jäsenyyden yksi eduista on se, että lipputyypistä riippumatta pääsee loungeen maksutta. Mukaan voi lisäksi ottaa yhden vieraan, ja Finnairin loungeihin Helsinki-Vantaalla myös omat alaikäiset lapset. Muiden oneworld-loungejen kohdalla lapset ovat kysymysmerkki, sillä virallisesti vieraita saa tuoda vain yhden. Kuitenkin nettikeskustelujen perusteella lapset on usein päästetty mukaan maksutta.
Suuntasimme siis Icelandair Saga Loungen tiskille kyselemään mikä heidän käytäntönsä on. Kerroin virkailijalle tasostani sekä siitä, että lippuun kuulu yksi vieras mutta meitä on kolme: minä, puolisoni ja lapseni. Hän otti kasvoilleen pahoittelevan ilmeen ja kysyi missä luokassa matkustamme. Kerroin, että meillä on economyluokan liput, jonka jälkeen hän sanoi, ettei loungeen ole pääsyä. Jostain syystä hän kuitenkin skannasi lippumme, jonka jälkeen pahoitteleva ilme hävisi kasvoilta ja hän toivotti meidät tervetulleeksi – ilman mitään selitystä. Jotenkin hämmentävä asiakaspalvelukokemus. Aivan kuin hän ei olisi ymmärtänyt selitystäni vieraista ollenkaan.
Tämä lounge jäi hyvin mieleen omaleimaisen sisustuksensa vuoksi. Loungesta löytyy esimerkiksi erilaisia kivielementtejä, jotka kuvastavat Islannin luontoa. Keskellä loungea on takka, jossa ei tosin ollut tulta meidän vierailumme aikana, mutta voin vain kuvitella miten ihanan tunnelman sen luo kylmänä talvipäivänä. Lisäksi lounge oli hyvin avara, ja siellä oli runsaasti yksityisyyttä tarjoavia löhötuoleja. Lounge oli jo nähnyt jonkin verran aikaa ja osa tekstiileistä oli hieman kuluneita, mutta lounge oli silti hyvin viihtyisä.
Loungessa oli vierailumme aikaan tarjolla aamiaista kuten leipää, juustoja, leikkeleitä ja kasviksia, sekä puuroa. Ei mitään kovin erityistä, mutta ihan hyvän aamiaisen niistä sai rakennettua. Juomiin en tutustunut sen tarkemmin, mutta ainakin kahvi ja appelsiinimehu oli hyvää.
Koneeseen nousu
Olimme vielä loungessa kun Finnair-applikaatio ilmoitti koneeseen nousun alkaneeksi noin kello 8.05. Joimme kahvit nopeasti loppuun ja lähdimme etsimään porttia. Koneeseen nousu olikin jo ihan oikeasti alkanut, ja käytössä oli kaksi eri nauhoin erotettua jonoa: toinen boarding groupeille 1 ja 2, ja toinen lopuille. Menimme ryhmille 1 ja 2 tarkoitettiin jonoon (taas Gold-etu), mutta valitettavasti ainoalla jonossa meidän edessämme olleella matkustajalla lipun tarkistus ei sujunut normaalilla tavalla, ja hän alkoi selvittämään asiaa virkailijan kanssa. Vaikka koneeseen pääsy ensimmäisten joukossa ei ole minulle kovin tärkeää, kieltämättä siinä tuli vähän tyhmä olo kun seisoimme jonossa, jossa ei ollut muita ja vieressä ihmiset kävelivät koneeseen. Onneksi toisen jonon virkailija huomasi tilanteen ja päästi meidän menemään välistä.
Konetyyppi oli sama Airbus A321 kuin menomatkallakin, ja se sopi meille erinomaisesti 3+3-istuinkonfiguraation vuoksi. Paikkamme olivat koneen etuosassa.
Lento
Koneeseen nousu saatiin valmiiksi kello 8.40 ja kapteeni kuulutti, että lentoaika olisi myötätuulen vuoksi vain 3 tuntia 5 minuuttia, eli puoli tuntia vähemmän kuin aikatauluun merkitty lentoaika. Tämä on tietenkin aina mukavaa kuultavaa. Myös matkaan päästiin joutuisasti: aikataulun mukaisena lähtöaikana kone irtosi portista ja alle kymmenen minuutin päästä olimme jo ilmassa matkalla kohti Helsinkiä.
Tarjoilu aloitettiin noin 40 minuutin kuluttua siitä kun olimme nousseet ilmaan. Olimme tilanneet lennolle ennakkoon syötävää. Itselleni valitsin kana-caesar paninin, joka tuotiin lämmitettynä. Harmi vain, että minulla ei ollut vielä yhtään nälkä, sillä loungessa tuli syötyä sen verran paljon. Jätin paninin odottamaan josko loppulennosta tulisi nälkä, mutta lento oli sen verran lyhyt että panini jäi reppuun ja päätyi kotona roskiin.
Jossakin vaiheessa lentoa kiinnitin huomiota siihen, että matkustamohenkilökunta juoksi edestakaisin koneen etuosan ja keskiosan väliä. Yhden penkkirivin läheisyydessä seisoskeli ihmisiä – ilmeisesti kyseessä oli sairaskohtaus. Katsoin lentokartasta, että olimme puolivälissä Islannin ja Norjan välissä Norjanmeren yllä. Mistä mahtaisi löytyä lähin lentokenttä, jos sairastapaus vaatisi laskeutumista? Olen joskus ollut lennolla, joka joutui kääntymään sairastapauksen vuoksi takaisin Helsinkiin puoli tuntia lähdön jälkeen. Kone piti tietenkin tankata uudelleen ja kokonaisuutena matka-aika piteni useilla tunneilla. Se oli ikävää, mutta tottakai sairastapauksen hoitaminen on etusijalla.
Helpotuksekseni tilanne kuitenkin vaikutti laukeavan itsestään, eikä tässä tapauksessa vaatinut muutoksia lentosuunnitelmaan.
Saapuminen Helsinkiin
Kello 14.30 Suomen aikaa kapteeni kuulutti, että lentoaikaa olisi jäljellä noin puolisen tuntia. Laskeutuisimme läntiselle kiitoradalle, ja pitkä rullailu ruuhkaisella Helsinki-Vantaalla kestäisi jonkin aikaa.
Loppujen lopuksi saimme maakosketuksen tarkalleen kello 15.00. Portille rullailun jälkeen astelimme koneesta ulos kello 15.10 eli 10 minuuttia ennen aikataulun mukaista saapumisaikaa. Laukutkin tulivat suhteellisen nopeasti ja reilun kymmenen minuutin päästä olimme jo matkalla kotiin. Päällimmäisenä ajatuksena oli miten upean matkan olimme juuri tehneet. Kiitos Islanti!
Vastaa