Marraskuussa tein lyhyen kolmen yön soolomatkan Vilnaan. Tämä kirjoitus kertoo matkan menolennosta.
Lento lennettiin potkuriturbiinikäyttöisellä ATR 72 -koneella, jota operoi Norra. Tämä konetyyppi on kyllä minulle tuttu Helsingin ja Kajaanin välisiltä lennoilta, mutta en tiennyt, että niitä käytetään myös ulkomaanlennoilla. Toki käytettävä konetyyppi taitaa riippua ennemminkin lennettävästä matkasta, eikä kohteen maalla taida olla niin väliä. Joka tapauksessa oli mielenkiintoista päästä lentämään tällä konetyypillä ulkomaille.
Lennon ostin kolme päivää ennen lähtöä. Finnair Plus Gold -jäsenenä sain valita paikkani ilmaiseksi varauksen yhteydessä. Istuinkartassa oli vain muutama paikka varattavissa, eikä yhtään kahta vapaata paikkaa vierekkäin. Tässä konetyypissä on kaksi penkkiä käytävän molemmin puolin, joten tavoitteenani oli varata sellainen paikka ikkunan puolelta, jonka viereinen paikka on vapaana. Ja tietysti toivoa, että vieruspaikka säilyy vapaana.
Lennon ostamisen jälkeen menin uudestaan katsomaan paikkatilannetta. Nyt suurin osa koneen paikoista oli vapaana, joten sain helposti valittua ikkunapaikan, jonka viereinen paikka oli myös vapaana. Kummallista, että varausvaiheessa tilanne näytti aivan toiselta.
Otin itselleni paikan koneen peräosasta. Tässä konetyypissä koneeseen nousu tapahtuu koneen takaosasta, ja ensimmäiset rivit pääsevät poistumaan koneesta viimeisenä. Businessluokkaa tässä konetyypissä ei ole lainkaan.
Helsinki-Vantaan lentoasemalla
Lennon lähtöaika oli 11.15, ja saavuin lentokentälle puolitoista tuntia ennen lähtöaikaa. Oli torstaiaamupäivä, ja Helsinki-Vantaa oli melko hiljainen. Vein laukkuni bag droppiin ja siirryin Priority-turvatarkastukseen, jossa jouduin jonottamaan vuoroani hetken aikaa. Yhteensä minulla meni bag droppiin ja turvatarkastukseen vain hieman alle 15 minuuttia.
Finnair Schengen Business Lounge
Lennon lähtöaikaan oli vielä yli tunti, joten oli hyvin aikaa hyödyntää Gold-tason lounge-etua ja käydä juomassa kuppi kahvia ja syömässä jotain pientä.
Myös loungessa oli mukavan rauhallista. Tähän aikaan ruokatarjoilu oli vaihtumassa aamiaisesta lounaaksi, ja tarjolla oli ruokia molemmista kattauksista. Minulle tämä sopi hyvin, sillä sain lautaselleni sekä cocktailpiirakoita munavoilla että ruokaisia salaatteja. Loungessa oli muutenkin mukava tunnelma, ja henkilökunta oli erityisen ystävällisellä päällä: kuulin, kuinka he tarjoutuivat tekemään eräälle seurueelle mimosat ja tuomaan ne pöytään asti. Normaalisti tässä loungessa kaikki toimii itsepalveluna.
Koneeseen nousu
Koneeseen nousun oli määrä alkaa portilla 11 kello 10.45. Tiesin, että tälle portille on loungesta melko pitkä kävelymatka, joten lähdin talsimaan kohti porttia puoli yhdentoista maissa.
Koneeseen nousu alkoikin lähes ajallaan ja se tehtiin ryhmittäin. Finnair Plus Goldin etuna olin ensimmäisessä ryhmässä ja pääsin itse asiassa kävelemään koneeseen ensimmäisenä. Portilta 11 laskeudutaan portaat asematasolle ja loppumatka koneeseen kävellään ulkona. Reittiä reunustaa ohut keltainen naru. Kuten aiemmin mainitsinkin, nousu koneeseen tapahtuu sen takaosan kautta.
Kello 11 koneeseen nousu oli saatu valmiiksi ja kaikki matkustajat olivat sisällä koneessa. Taas kerran minulla oli onnea paikanvalinnassa ja viereinen paikka jäi tyhjäksi, vaikka kone olikin suhteellisen täysi.
Lento
Kello 11.07 kone nytkähti liikkeelle ja lyhyen rullauksen jälkeen kello 11.11 olimme ilmassa matkalla kohti Vilnaa. Hyvin oltiin siis aikataulussa.
Nämä ATR 72 -koneet ovat melko vanhoja, ja tämäkin yksilö on otettu käyttöön jo vuonna 2007. Matkustamo ei ole ihan moderneimmasta päästä, mutta jalkatilaa näissä koneissa tuntuu olevan runsaasti. Matkustusmukavuus on siis ihan hyvällä tasolla. Edessä olevasta istuimesta kääntyvä pöytä on tosin todella kapea, ja esimerkiksi tablettia siihen on vaikea saada mahtumaan Netflixin katselua varten.
Lento Vilnaan kestää vain tunnin ja 40 minuuttia, joten kovin paljoa tällä lennolla ei ehtinyt tapahtua. Luin kirjaa koko matkan ja tarjoiluista nautin ainoastaan ilmaisen mustikkamehun.
Saapuminen Vilnaan
Puolentoista tunnin lentämisen jälkeen oli aika laskeutua, ja kello 12.45 olimme tukevasti maanpinnalla rullailemassa kohti pysäköintipaikkaa. Tämän konetyypin huonona puolena on, että usein kone pysäköidään kauemmas terminaalista ja matkustajat kuljetetaan bussilla. Niin myös tällä kertaa. Yhteensä pysäköintipaikalle saapumisesta meni noin 15 minuuttia, ennen kuin matkustajat pääsivät kävelemään sisälle terminaalirakennukseen kello 13.05. Lennon aikataulun mukainen saapumisaika oli 12.55, joten lento siis myöhästyi kymmenisen minuuttia. Ei paha.
Matkatavarahihnalle saapuessani oma matkalaukkuni pyöri jo hihnalla, joten laukkuakaan ei tarvinnut jäädä odottelemaan. Jäljellä oli enää bussimatka keskustaan, ja matkan olennainen osuus eli Vilnan kaupunkiin tutustuminen pääsi vihdoin alkamaan.
Vastaa