Paluumatkalleni Vilnasta olin valinnut kello 9.50 lähtevän lennon, vaikka yleensä pyrinkin välttämään aikaisia aamulentoja. Kuten menolentoni Vilnaan, tämäkin lento lennettiin pienellä potkuriturbiinikäyttöisellä ATR 72 -koneella. Tässä konetyypissä ei ole businessluokkaa, joten matkustusluokan korotusta ei tarvinnut edes harkita. Sen sijaan paikkaa vaihdoin muutaman kerran ennen lähtöä tavoitteenani saada paikka, jonka viereinen istuin jäisi vapaaksi.
Vaikka yleensä suosinkin joukkoliikennettä, aamulennolle mennessä tuntuu stressittömämmältä valita taksi tai muu vastaava. Bussipysäkkikään ei olisi ollut aivan vieressä, ja matkalaukun vetäminen pitkin vanhankaupungin katuja ei houkuttanut. Siispä lähtöaamuna päätin matkustaa lentoasemalle Boltilla.
Tällä kertaa Bolt-kyyti ei lopulta ollutkaan se stressittömin vaihtoehto. Oli nimittäin Liettuan armeijan päivä, ja suuri osa vanhankaupungin kaduista oli suljettu. Katsoin kauhistuneena Bolt-sovelluksen kartasta, kuinka tilaamani kyyti yritti lähestyä sijaintiani monesta eri suunnasta, mutta joutui kääntymään aina takaisin. Onneksi kuski kuitenkin lopulta löysi avoinna olevan reitin, ja pääsin hyppäämään auton kyytiin.
Vilnan kansainvälisellä lentoasemalla
Vilnan lentoasemalle saavuin ylimääräisestä jännityksestä huolimatta ihan hyvissä ajoin, vähän kello kahdeksan jälkeen.
Lähtöselvityksessä ei ollut jonoa, joten pääsin selvittämään laukkuni ruumaan ilman jonottamista. Kun laukku oli saatu matkaan, virkailija kysyi minulta, tiedänkö, missä lounge on. Vastasin tietenkin kieltävästi, sillä olin lentämässä ensimmäistä kertaa tältä lentokentältä. Virkailija alkoi sitten kertoa, miten loungeen pääsee, vaikka tästä ei minulle kauheasti mieleen jäänyt. Pelkkä maininta lounge-kutsusta tai tervetulotoivotus olisi riittänyt, mutta täytyy olla tyytyväinen, että se huomioitiin edes jotenkin. Aina näin ei nimittäin ole.
Myös turvatarkastus sujui joutuisasti, ja alle kymmenessä minuutissa olin niin sanotusti airsidessa, eli turvatarkastuksen jälkeisellä alueella. Loungeenkin oli ihan selvät opasteet, joten suuntasin suoraan sinne.
Narbutas Business Lounge
Liettualaisen toimistokalustebrändi Narbutasin mukaan nimetty lounge on melko pieni ja se sijaitsee kentän sisäosassa. Näkymiä kiitoradalle tai edes ulos on siis turha odottaa. Sisustus on moderni ja leikkisä, mutta ei mielestäni erityisen tyylikäs. Kuten toimistokalustefirmalta voi odottaa, siitä tulee mieleen toimiston taukotila, joka yrittää olla liian nuorekas. Loungessa on kuitenkin paljon mukavaa istumatilaa, eikä sisustus erityisesti häiritse. Sunnuntaiaamuna loungessa oli minun lisäkseni kourallinen ihmisiä, joten siellä oli todella rauhallista.
Aikaisen lennon vuoksi aamiainen Airbnb-asunnolla oli jäänyt melko kevyeksi, joten onneksi minulla oli hyvin aikaa nauttia lisää aamiaista loungessa. Lämpimiä ruokia ei ollut tarjolla, mutta kylmistä vaihtoehdoista valitsin itselleni croissantin, jogurtin, kahvia ja mehua. Lisäksi tarjolla oli kaapillinen erilaisia kolmioleipiä ja salaatteja. Olisin toivonut, että näiden sisältö olisi merkitty selkeämmin, sillä nyt ainoana vaihtoehtona oli avata kylmäkaappi ja tutkia rasioita yksitellen.
Vietin loungessa 45 minuuttia aamiaista nauttien, kunnes oli aika lähteä portille koneeseen nousua odottelemaan. Lähtiessäni kävin vielä vessassa, joka oli sisustukseltaan valitettavan pelkistetty loungen vessaksi. Siistiä siellä kyllä oli, ja hauskana yksityiskohtana oli hammaslankaimia käytettäväksi.
Koneeseen nousu
Odottelin portin läheisyydessä noin viisi minuuttia ennen kuin koneeseen nousu alkoi kello 9.15. Aluksi luulin, että kaikki ryhmät boardataan samaan aikaan, mutta pian huomasin, että matkustajia ohjattiin sivuun odottamaan omaa ryhmäänsä, ja käynnissä oli vasta ryhmän numero 1 koneeseen nousu. Tämä oli oma ryhmäni, joten pääsin ensimmäisten joukossa bussiin odottamaan, että se vie meidät koneelle, joka juuri rullaili parkkipaikalleen.
Bussissa odoteltiin miltei 20 minuuttia ennen kuin se ajoi koneen luokse. Tätä ennen näin bussin ikkunasta, että lentokoneen luo ajoi musta henkilöauto, josta asteli koneeseen muutama matkustaja. En tiedä mitä VIP-matkustajia nämä olivat, enkä myöskään nähnyt heitä koneessa, sillä he istuivat eri puolella konetta kuin minä.
Kaikki matkustajat olivat koneessa kello 9.45 ja ilmoille kajahti tuttu ”boarding completed” -kuulutus. Taas kerran paikkalotto kannatti, ja vieressäni oli yksi koneen muutamista vapaista paikoista.
Lento
Lyhyen odotuksen jälkeen rullailtiin kiitotien alkupäähän, ja kello 9.55 eli 5 minuuttia aikataulun mukaisen lähtöajan jälkeen oltiin matkalla kohti Helsinkiä. Tämä lyhyt 1 tunnin 45 minuutin lento meni nopeasti ohi kirjaa lukien, eikä mitään mainitsemisen arvoista tapahtunut. Ja hyvä niin. Tarjoiluista nautin ainoastaan ilmaista mustikkamehua.
Saapuminen Helsinkiin
Helsingissä oli melko tuulista, mikä tuntui pienenä koneen heittelehtimisenä laskeutumisen aikana. Maakosketus saatiin noin kello 11.20, ja matkustajat pääsivät astelemaan ulos kello 11.30 eli viisi minuuttia aikataulun mukaista saapumisaikaa 11.35 aikaisemmin. Tältä lennolta siirryttiin terminaaliin kävellen portista, joka sijaitsee aivan vuonna 2021 valmistuneen terminaalin laajennusosan päässä. Tästä suunnasta terminaaliin saavuttaessa Helsinki-Vantaa näyttää niin pieneltä!
Toki on kiva, että koneesta voi kävellä terminaaliin eikä tarvitse jäädä odottelemaan bussikyytiä, mutta kävelymatka tältä portilta matkatavarahihnalle on kyllä pitkä. Kun saavuin lähes 10 minuutin reippaan kävelyn jälkeen matkatavara-aulaan, alkoivat lennon laukut juuri tipahdella hihnalle. Oma laukkuni tuli ensimmäisenä, joten nappasin laukun mukaani ja pääsin heti jatkamaan matkaa junalla kotiin.
Vastaa