Potkuriturbiinikoneet saivat jäädä hetkeksi jäähylle, kun suuntasimme perheen kanssa lomalle Alicanteen ja pääsimme taas Airbusin kyytiin. Tätä lentoa liikennöitiin Airbus A321 -koneella, jonka kolmen istuimen konfiguraatio sopi meidän kolmihenkiselle perheellemme paremmin kuin hyvin. Tällä kertaa ei siis tarvinnut kytätä ja vaihdella paikkoja, sillä kenellekään ei ollut vaaraa saada tuntematonta vierustoveria.
Ostimme lennot noin puolitoista kuukautta ennen matkustusajankohtaa. Lento Helsingistä Alicanteen on pituudeltaan lähes 4,5 tuntia, joten istumapaikkojen sijaan kyttäsin korotusta businessluokkaan. Lentojen ostohetkellä oli mahdollista tehdä vain korotuspyyntö jonotuslistalle Avioksilla, eikä korotus tullut ikinä tarjolle rahalla. Koska olin päättänyt säästellä Avioksia palkintolentoihin, en tehnyt korotuspyyntöä.
Tämänpituiselle economyluokan lennolle harkitsin myös aterian tilaamista ennakkoon. Valikoima oli heikko: tarjolla oli pelkästään lähes parikymppiä maksavia lämpimiä ruokia, joihin olisi kuulunut myös juoma. Olisin mieluusti tilannut esimerkiksi vähän huokeamman paninin tai bowlin, mutta näitä ei löytynyt valikoimasta ollenkaan. Lopulta päädyin ottamaan omia naposteltavia mukaan enkä tilannut ennakkoon mitään.
Helsinki-Vantaan lentoasemalla
Lennon lähtöaika oli 16.05, ja saavuimme lentoasemalle vähän alle kaksi tuntia ennen tätä aikaa. Ruumaan menevät matkatavarat kävimme laittamassa matkaan Priority-lähtöselvityksen läheisyydessä olevien itsepalveluautomaattien ja bag dropin kautta. Sitten Priority-turvatarkastuksen edessä olevalle tiskille päivittämään matkakumppaneiden lipuille pääsy Priority-turvatarkastukseen – Finnair Plus Gold -etuna sen saa kortinhaltijan lisäksi matkakumppanille ja alaikäisille lapsille.
Turvatarkastuksessa oli hieman jonoa, mutta se sujui silti melko ripeästi. Kenenkään tavarat eivät menneet manuaaliseen tarkastukseen, joten saimme ne nopeasti takaisin ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

Finnair Schengen Business Lounge
Piipahdimme parissa kaupassa, minkä jälkeen suuntasimme kohti Finnairin loungea. Yllätyin hieman, kun tulin liukuportaiden yläpäähän ja huomasin, että loungen vastaanottotiskin edessä oli jono. Pikainen silmäys paljasti, että jono koostui pääosin perheistä. Emme siis olleet ainoa perhe, joka oli lähtenyt matkalle hiihtolomaviikolla ja halusi käydä ennen lentoa loungessa yhden perheenjäsenen lounge-etua hyödyntäen.

Onneksi jonossa ei tarvinnut seisoa kauaa, ja noin viiden minuutin kuluttua oli meidän vuoromme. Tarkistettuaan matkaliput virkailija toivotti meidät tervetulleiksi loungeen.
Edessä oli suhteellisen pitkä lento, joten suuntasimme suoraan ruokatarjoilun pariin. Tällä kertaa tarjolla oli perunamuusia ja jauhelihakastiketta, joka on saanut joiltakin matkustajilta melko kriittistä palautetta. Mielestäni se oli ihan hyvää, joskaan se ei aivan yltänyt esimerkiksi taannoin samassa loungessa nauttimieni lindströminpihvien tasolle. Silti söisin tuota jauhelihakastiketta nälkääni miljoona kertaa mieluummin kuin mitään pikaruokaa tai ylihintaista croissantia lentokoneen kahvilassa.
Myös salaatit tässä loungessa ovat mielestäni lähes aina hyviä, samoin kuin kuvassa näkyvä rapeapintainen focaccia, jonka kanssa oli tällä kertaa tarjolla avokadohummusta.

Vietimme loungessa noin nelisenkymmentä minuuttia, jonka jälkeen suuntasimme kohti lähtöporttia.
Koneeseen nousu
Ajoituksemme oli kohdallaan, sillä koneeseen nousu alkoi melkein heti, kun saavuimme portille. Koneen neljä ensimmäistä riviä oli varattu businessluokalle. Meidän paikkamme sijaitsivat rivillä 6 eli economyluokan etuosassa.
Vaikka koneeseen nousu alkoi ihan hyvissä ajoin, kesti yli 20 minuuttia, ennen kuin koneen ovi suljettiin. Tästä kesti vielä lähes 10 minuuttia, kunnes kapteeni kuulutti, että lähtemään päästään 5–10 minuutin päästä. Tässä vaiheessa lennon olisi pitänyt olla jo aikataulun mukaan matkalla kohti Alicantea.
Koko tämän odotteluajan joku katsoi businessluokassa puhelimellaan urheilua äänet kovalla. Jotkut ihmiset eivät vain tajua, miten epäkunnioittavaa tämä on muita ihmisiä kohtaan.
Lento
Kone pääsi viimein irtautumaan portista yli 15 minuuttia lähtöajan jälkeen. Sitten käytiin vielä jäänpoistossa, johon tuhrautui melkein parikymmentä minuuttia. Kaiken kaikkiaan matkaan päästiin lähtemään reilut puoli tuntia myöhässä.
Lento sujui melko tavalliseen tapaan. Tarjoiluista ostin lomamoodiin päästäkseni valkoviiniä ja rentouduin lukemalla tabletiltani kirjaa.

Jossakin vaiheessa nousin paikaltani suunnatakseni koneen perälle vessaan. Yllätyksekseni huomasin, että joku makasi käytävällä ja lentoemännät auttoivat parhaansa mukaan ympärillä. Onneksi tilanne kuitenkin raukesi nopeasti, eikä mistään vakavammasta tainnut olla kyse. Mielenkiintoista, että näitä sairastapauksia on nyt sattunut kohdalle, sillä viime kesänä Islannista palattaessa lennolla oli samankaltainen tilanne.
Tämä lento oli ensimmäinen lentoni, jolla juomia ja ruokia olisi voinut tilata omalle paikalleen Finnair-sovelluksen kautta. Kovasti teki mieli kokeilla, kuinka hyvin tämä käytännössä toimii. Loppulennolla oli kuitenkin sen verran paljon turbulenssia, että tarjoilu keskeytettiin vähän väliä. Katsoin parhaaksi jättää tämän kokeilun toiseen kertaan.
Saapuminen Alicanteen
Lennon alkuperäinen saapumisaika Alicanteen oli kello 19.30. Olimme edelleen aikataulusta myöhässä, sillä laskeutuminen kuulutettiin alkaneeksi vasta kello 19.15. Samalla kerrottiin, että Alicantessa oli lämmintä 18 astetta. Pieni myöhästyminen ei haitannut enää yhtään.
Lopulta olimme maassa kello 19.35. Pitkän rullailun ja portilla odottelun jälkeen matkustajat pääsivät kävelemään koneesta ulos noin kello 19.45, eli myöhästyminen jäi 15 minuuttiin.
Koneesta poistuttaessa sattui hauska tapaus. Lähdimme kävelemään sokkeloisia käytäviä pitkin muiden matkustajien mukana, mutta yhtäkkiä eteen tuli umpikuja. Kaikki matkustajat pysähtyivät, ja yhdessä ihmeteltiin, mihin suuntaan pitäisi mennä. Lopulta kokeilemalla selvisi, että kyseessä ei ollutkaan umpikuja, vaan automaattiovi avautui, kun meni tarpeeksi lähelle. Reitti oli kyllä huonosti merkitty.
Olin ajatellut, että Alicanten lentoasema olisi pieni maalaislentokenttä, mutta matkatavara-aulan perusteella se ei ollutkaan kovin pieni. Itse asiassa matkustajamäärällä mitattuna Alicanten lentoasema on suurempi kuin Helsinki-Vantaa.
Laukkuja saimme odottaa 10 minuuttia, jonka jälkeen suuntasimme kohti bussipysäkkiä ja Alicanten keskustaa.


Vastaa